Tätä pohtii politiikan tarkkailija Kari Arvola blogissaan: ”Pääministeri Mari Kiviniemi jäi välikysymyskeskustelussa kiinni valehtelusta vakuusasioista. Nyt hän uhkailee. Ellei Suomi lisää vakuuksiaan ns. väliaikaiseen vakuusrahastoon, maa jätetään euron ulkopuolelle. Jyrki Katainen toppuuttelee julkisuudessa: ei se ehkä sentään niin mene. Eikä se menekään, koska Suomi kuuluu niihin valtioihin Euroopassa, jonka talous on kohtuullisessa kunnossa. Niin tai näin, hallituksella on jälleen käytössä tuttu vaihtoehdottomuuden politiikka.
Katainen on ollut Brysselissä aktiivinen varojensiirtoautomaatin luomisessa. Uusliberalistisia pelivälineitä ollaan Suomen aloitteesta ja aktiivisella tuella lisäämässä ns. vakausinstrumentin työkaluihin. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että velkaantuneiden maiden lainapapereista tehdään suoraan rahalaitosten pelivälineitä. Ellei paperi kelpaa kenellekään, vakautusinstituution ydin eli vakuusrahasto ostaa itse paperit. Rahastolle kaavaillaan siis oikeutta käydä suoraan velkapapereilla kauppaa ja maksaa itse, ellei kauppa käy. Hauskaa markkinataloutta, jonka kulut veronmaksajat suoraan rahoittavat.
Miksi Suomen valtio ei esitä maakohtaisen velkasaneerausjärjestelmän luomista? Se olisi pulassa olevien valtioiden ihmisten kannalta ainoa järkevä ja optimismia luova menettely. Samalla toteutuisi osittainen lainoittajien omavastuu. EU:n vakautuskriteerit voitaisiin palauttaa sellaisenaan voimaan pitäen samalla kiinni Lissabonin sopimuksen sekaantumattomuusperiaatteista.
Nyt ollaan etenemässä aivan toiseen suuntaan. Lissabonin sopimusta suunnitellaan muutettavaksi keskeisiltä osiltaan siten, että vakautusmekanismi ESM saa oikeuden jatkuvaan varojensiirtoon kulloinkin velkaantuvan valtion vakauttamiseksi. Kun mekanismi instituutioineen kerran luodaan, on aivan turha kuvitella, että kulloinenkin päätös tuotaisiin parlamenttien erilliseen käsittelyyn. Jos rahastolla on euromaiden takaama ja pääomittama 500 miljardin potti käytössä, niin kyllä sen korkeapalkkaiset virkamiehet osaavat rahan kanssa pelata sutjakkaasti ilman parlamenttien kanssa käytäviä pitkiä neuvotteluja.
Vakausrahaston luomista perustellaan kahdella tekijällä: euron vakauttamistarpeella ja EU:n kilpailukyvyllä. Euro ei kuitenkaan valuuttana ole kriisissä, ei minkäänlaisessa. Kilpailukyvyssä kyse on erillisten valtioiden pärjäämisestä markkinoilla. Paras tapa kilpailukyvyn tukemiseen on niiden kansantalouksien kasvumahdollisuuksien edistäminen. Maakohtainen velkasaneeraus on tähän tarkoitukseen sopivin keino. Tässä ei ole tarkoituksenmukaista puhua mallin yksityiskohdista. Niiden laatiminen olisi ao. valtioiden hallituspoliitikkojen, EU:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja rahalaitosten edustajien yhteinen tehtävä.
Suomessa avainasemassa on nyt koko oppositio, mutta ennen muita kaksi puoluetta, sosialidemokraatit ja perussuomalaiset. Nämä ovat kannatuslukemiltaan sen verran suuria, että niiden määrätietoinen toiminta velkasaneerausvaihtoehdon toteuttamiseksi ja nykyisen vakausrahastojärjestelmän torjumiseksi ei vaalien alla eikä niiden jälkeenkään voisi jäädä vaille tulosta. Johtopäätös on tämä: SDP ja Perussuomalaiset, nyt on teidän aikanne tehdä politiikkaa eikä vain puhua siitä. Tarvitaan teidän yksikäsitteinen ilmoituksenne ennen vaaleja, että vakautusmekanismia ei voida toteuttaa. Samalla teiltä odotetaan sitoumusta velkasaneerausmallin ajamiseen vaalien jälkeen.”
Täällä kerrotaan mitä selkämme takana Brysselissä suunnitellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti