Kuva: Tarjous, josta ei voi kieltäytyä
Juhani Aho kertoo kirjassaan Minkä mitäkin Italiasta (1906) ikuisesta kaupungista: ”Tuolla näkyy sitten Kolosseumin yli monista kirkolliskokouksistaan mainio Lateraanin kirkon katto, jonka harjalla seisoo koko uusi testamentti kaksinetoista edusmiehineen. Siellä on sen yhteydessä nyt museoksi muodostettu vanha Vatikaani, jolloin katoolinen kirkkokin vielä oli yksinkertainen ja hallitsi maailmaa sisäisellä mahdillaan. Aivan lähellä sitä on sitten kirkkorakennus, joka kätkee sisässään tämän saman kirkon ja koko maailmankin suurimman humbuukin. Siellä ovat pyhät portaat eli scala sancta, jotka tarun mukaan ovat Jerusalemin temppelistä tuodut ja joita myöden polvillaan nousevalle suodaan vuosikausien, en muista monenko, synninpäästö. Niitä myöten konttasi aikoinaan Lutheruskin, mutta kääntyi päähän päästyään kivakasti ympäri päättäen tiukasti mielessään, että jos ei usko auta, niin eivät ainakaan tämmöiset teot; ja niitä myöten näin minä vielä nykyaikuistenkin syntisten pyrkivän autuutta kohti.”
Samana vuonna 1893 Juhani Aho osallistui myös paavi Leo XIII:n 50-vuotis riemujuhlaan, mitä hän myös kirjassaan kuvailee: ”Kun saan katseeni teroitetuksi, näen kantotuolissa pienen olennon, joka verkalleen liikuttelee käsiään edes ja takaisin niinkuin siunauksia jakaakseen. Vien kiikarin silmiini ja tunnen hänet samaksi, jonka valokuvan olen nähnyt kaikissa kirjakauppain ikkunoissa näinä päivinä. Hän on vanha, ryppykasvoinen äijä, silmät terävät ja pienet, käsi hieno ja lumivalkoinen. Korkeaan hiippaan ja väljään viittaan puettuna näyttää hän kuin pikku pojalta, joka on puettu äitinsä hameeseen. Mutta ne, jotka seisovat ympärilläni, ne näkevät hänessä maailman mahtavimman ruhtinaan, ainoan oikeauskoisen kirkon päämiehen, puolijumalansa – Paavin.”
Ja kuvaus päättyy: ”Mutta saanenhan sen kuitenkin uskoa, että ne tuhannet hurskaat, jotka mukavissa rautatievaunuissa saapuvat tänne, saapuvat todellakin paavin edessä polvistuakseen ja vakuuttaen hänelle uskonnollista uskollisuutta.
Paras todistus siitä on kai se uhraavaisuus, jota he samalla ovat kirkon hyväksi osoittaneet. Ne summat, joita paavi vapaaehtoisina lahjoina on saanut riemujuhlansa aikana vastaanottaa, nousevat näet viiteen miljoonaan. Todella kaunis kolehti!”
”Mutta heitämme vielä silmäyksen ihan jalkojemme alle. Siinä on Pietarin kirkon edustatori, kahden pilarikäytävän syleilemänä, jonka keskustassa on suippo obeliski, Egyptistä tuotu ja kaksi suihkulähdettä, jotka eivät koskaan lakkaa utuista vettä ilmaan puhaltamasta. Siinä ovat toisella puolella Vatikaanin pitkät huonerivit, laajat pihat ja vielä taampana korkeiden muurien ympäröimänä paavin yksityiset puutarhat, jonne ei ketään vieraita päästetä ja joiden piiristä ei astu ulos maailman ensimmäinen vanki, joka samalla kenties on maailman mahtavin hallitsija.”
Ja eittämättä paavi on sitä tänäkin päivänä. Paitsi länsimaitten taloudelliset edut myös uskonkiihko ajaa taisteluihin muslimeja ja islamin uskoa vastaan. Juuri nyt Ranska ja Englanti etunenässä.
Niin kauan kuin Vatikaani on vallassa pysyvät krusifiksit koulujen seinillä. Lapsia syntyy ja pitääkin syntyä, koska muslimit lisääntyvät valtoimenaan. Naiset kuolevat laittomissa aborteissa ja joutavat kuollakin, koska heistä ei edes papeiksi ole.
Vatikaanin pitkä käsi ulottuu jo tänne pohjolan perukoille. Vatikaanin avulla on yhteiskuntia mullistettu ennenkin. Puolassa Vatikaani tuki Lech Wałęsaa ja solidaarisuus-liikettä. Tästä palkkaa Puola sai oman paavin. Ehkä vielä joskus valtaistuimella istuu joku suomalainen, joka tuskin kuitenkaan on Timo Soini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti