Joo joutui aarmas aaiika ja suuvi suloinen

On taas se aika vuodesta, jolloin suvivirsi kaikuu kouluissa ja keskustelu virsien veisaamisesta käy kuumana.

Minusta asia olisi helppo ratkaista sillä, että kirkko erotettaisiin valtiosta ja tunnustuksellinen uskonnonopetus lopetettaisiin kouluissa.

Ainakin minä olen joutunut silmätikuksi, kun en joulujuhlissa ponnahda seisomaan, kun muut kiskaisevat laulun: Nyt Jumalalle kunnia… Viimeksi jopa ennen enkelitaivaata rehtori sanoi, että sitten kaikki nousevat seisomaan. Minä en noussut.

Jokaisella pitäisi olla oikeus omaan uskoonsa ja sen harjoittamiseen, mutta mieluummin sen soisin tapahtuvan yksityisyydessä ja muissa niihin varatuissa tilaisuuksissa.

Minä ihmettelen kovasti myös nyt käytävää keskustelua positiivisesta syrjinnästä. Kiivaimmin siihen näyttävät ottavan osaa ne, jotka ovat aina vastustaneet ihmisten tasa-arvoa väittäen sen johtavan tasapäistämiseen.

Tällä kertaa puhe on muusta. Nyt ei ole tarkoituskaan puolustaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, vaan käydä pienten vähemmistöjen kimppuun suurilla ja uusilla sanoilla. On keksitty positiivinen syrjintä.

George Orwellia siteerataan puolella jos toisella.

Orwellin teksti on kuitenkin niin universaalia, että se sopii vertaukseksi mihin tahansa autoritääriseen järjestelmään, myös tämän päivän Suomeen. Meillä vallitsee politiikassa puoluediktatuuri, joka harjoittaa kabinettipolitiikkaa. Ja meillä vallitsee rahan diktatuuri talouselämässä, missä Harri Holkerin mukaan ei mitään moraalia tarvita.

Ja sen huomaa. Pääomalla ei ole isänmaata. Suomalaisella työllä luodut pääomat siirretään ensimmäisen tilaisuuden tullen sinne, missä tulos on vielä parempaa ja työvoima halvinta mahdollista, koska se on edellytys voittojen maksimoinnille.

Aitoon Machiavellin tapaan erilaiset pienryhmät pannaan nahistelemaan sinänsä epäolennaisista seikoista, jotta todellinen valta saa rauhassa kähmiä omissa kabineteissaan julkisuudelta piilossa.

Hajota ja hallitse!

PeruSSuomalaiset hyvässä seurassa

Kuvat Johannes Heinonen


Ilman sen kummempia johdatteluja esittelen nyt PeruSSuomalaisten veljespuolueet Euroopassa:

Belgia:
Flaaminkielinen puolue Vlaams Belang (VB), kannatus 8 %, ranskankielinen Front National (FN), kannatus 2 %.

”VB:n mielestä flaaminkielisen osan Belgiasta pitäisi muodostaa oma valtio. Aggressiivisen ulkomaalaisvastaisuuden takia muut puolueet kieltäytyvät kaikesta yhteistyöstä kaksikon kanssa.”

Iso-Britannia:
Britannian kansallispuolue (British National Party), kannatus 6,2 %.

”BNP:n juuret löytyvät Iso-Britannian uusnatsiliikkeestä.”

Norja:
Edistyspuolue (Fremskrittspartiet), kannatus 22,9 %.

”Norjan politiikassa välillä toiseksi suurimpana puolueena vaikuttanut FrP vastustaa maahanmuuttoa, mutta kannattaa ääriliberaalia talouspolitiikkaa ja muun muassa Yhdysvaltain johtamia sotaoperaatioita Irakissa ja Afganistanissa.”

Alankomaat:
Vapauspuolue (PVV), kannatus 15,5 %.

”Fanaattisen islamilaisvastainen puolue on toiseksi suurin maan poliittisessa pääkaupungissa Haagissa.”

Ranska:
Kansallinen rintama (Front National), kannatus 4,3 %.

Italia:
Pohjoisen Liitto (Lega Nord), kannatus 8,3 %.

”Puolue ajaa ennen muuta Pohjois-Italian ´´Padanian´´ itsenäisyyttä. Toimii pääministeri Silvio Berlusconin hallituksessa voimakkaasti siirtolaisuutta vastaan.”

Ruotsi:
Ruotsidemokraatit (Sverigedemokraterna), kannatus 5,7 %.

”Ruotsidemokraattien juuret ovat Ruotsin aggressiivisessa uusnatsiliikkeessä. Puolueen resepti on yksinkertainen: panostukset hyvinvointiyhteiskuntaan, puolustukseen ja rikollisuuden torjuntaan voidaan rahoittaa pelkästään laittamalla sulku maahanmuutolle.”

Itävalta:
Vapauspuolue, Freihetspartei (FPÖ) ja Itävallan tulevaisuuden liitto (BZÖ), yhteinen kannatus 28,2 %

Tanska:
Tanskan kansanpuolue (Danske Folkeparti), kannatus 13,8 %.

”Puolue on koko 2000-luvun alun tukenut Tanskan oikeistoliberaaleja haalituksia ja saanut vastalahjaksi Euroopan tiukimpiin kuuluvan maahanmuuttopolitiikan. Puolue tuki myös vahvasti Irakin ja Afganistanin operaatioita.”

Slovakia:
Slovakian kansallispuolue, kannatus 5,1 %.

”Puolue vihaa paitsi romaneja, myös maan unkarilaisvähemmistöjä. Puheenjohtaja Slota on muun muassa uhannut ´´pistää Budapestin matalaksi´´, mikäli unkarilaisten valitus ei lopu.”

Sveitsi:
Sveitsin Kansanpuolue (SVP), kannatus 29 %.

”Puolueen näkyvin saavutus on sen vuonna 2009 masinoima kansanäänestys, jossa kiellettiin minareettien rakentaminen Sveitsiin.”

Unkari:
Jobbik, kannatus 16,7 %.

”Jobbik on vetänyt kovaa kiihkonationalistista linjaa, jonka kohteina ovat erityisesti maan romanit ja juutalaiset. Puolueella on myös puolisotilaallinen taustaryhmä, Unkarin kaarti.”

Suomi:
Perussuomalaiset (PS), kannatus 19,1 %

”Suurvoiton vaaleissa saavuttanut puolue yhdistelee vanhaa vennamolaista paatosta politiikkaan pettyneiden protestiin ja muulta Euroopasta vaikutteita imeneeseen muukalaisvihaan.”

Muukalaisvastaisia puolueita kaikkialla Euroopassa yhdistää se, että ne julistavat sanovansa maahanmuutosta vain sen, mitä kansan syvät rivit todellisuudessa ajattelevat. Käytännössä ´´totuuden puhuminen´´ tarkoittaa räikeää ja avointa vihapuhetta.”

Kaikki nämä liikkeet hakevat kannatustaan muukalaisvihasta ja klassisesta syntipukkiajattelusta.

Ja syntipukeiksi kelpaavat siirtolaiset, pakolaiset, muslimit, romani, unkarilaiset, juutalaiset, ryssät ja vaikka kommunistit.

Kaikki tiedot ja lainaukset perustuvat Antero Eerolan artikkeliin, Euroopan äärioikeisto etsii syntipukkeja, Kansan Uutisten Viikkolehdessä 27.5.2011.

Avoin kirje hallitusneuvottelijoille

Yritän vielä kerran: Hallitusneuvotteluista tihkuneiden tietojen mukaan uuden hallituksen lahja vähäväkiselle on perusturvan 100 euron korotus ja sekin jaettaisiin osiin. Tällainen summa on syöty jo ennen kuin se on saatukaan, kun ottaa huomioon inflaation hurjan vauhdin. Lisäksi tämä summa vähentäisi muita tukia ja tulos olisi siten +-0 niin kuin oli kuuluisan takuueläkkeenkin. Myös se vähensi muista tukia ja lyhentämättömänä se maksettiin vain rikkaiden korirouvien ja maatalon emäntien taskurahoiksi.

Työllisyyden parantamisestakin on puhuttu. Mitä työpaikkoja hallitus luo? Eipä juuri mitään, kun kaikki loputkin työpaikat yksityistetään. Nämä työllisyysmäärärahat joista hallitus päättää menevät turhaakin turhempiin työllisyyskursseihin, kaikenlaisiin askartelukerhoihin ja työttömien päivähoitoon, mistä hyötyvät vain erilaiset kurssittajat, konsultit ja kurssikeskukset. Niillä velkaannutetaan starttirahan turvin yrittäjiksi piiskatut ihmiset.

Pääomaa Vasemmistoliitto ei tällä kannatuksella aisoihin pane. Jyrki Katainen ja muut porvarit pitävät siitä kyllä huolen. Sitä vartenhan nämä oikeistopuolueet ovat olemassa ja ne hakevat ohjeensa bilderbergeiltä ja muilta rahamiehiltä.

Muualla Euroopassa ihmiset ovat kaduilla ja vaativat todellisia muutoksia. Espanjalaisten tunnuksia ovat: Vika on järjestelmässä. Syyllinen on järjestelmä.

Suomessa vasemmisto pyrkii hallitukseen, joka tukee eurooppalaista pyramidihuijausta. Tämä ei ole mitään kansainvälistä solidaarisuutta. Ei sinne päinkään.

Suomi tarvitsee vasemmiston. Vahvan vasemmiston. Nyt olisi aika keskittyä sen rakentamiseen ja jättää kansaa kurittavat päätökset porvareiden tehtäväksi. Porvarit tämän tilanteen ovat saaneet aikaankin.

Kabinettipolitiikka ei ole vasemmiston politiikkaa. Salassa neuvotteleminen on demokratian irvikuva. Olen samaa mieltä kuin Uuninpankkopoika Saku Timonen: Jos jokin asia on valmisteltava salassa, niin ei se päivänvaloa kestäkään.

Eilen kirjoitin itse blogin samasta asiasta otsikolla Hyväveli Jyrki!

Häpeän olla suomalainen vasemmistolainen. Häpeän olla ihminen.

Hyväveli Jyrki!

Kuvat: Johannes Heinonen

Eilen Ajankohtaisessa kakkosessa Hyvä veli Timo puhutteli Jyrki Kataista:

Hyväveli Jyrki!

Säätytalolla kokoontuu sinun johdollasi vaikutusvaltainen salaseura. Siihen kuuluu nippu poliitikkoja, kourallinen virkamiehiä ja lauma etujärjestöjen lobbareita. Päätöksiä tehdään kaikessa hiljaisuudessa, suljettujen ovien takana. Ikävä sanoa, mutta tämä tapa tuntuu epädemokraattiselta. Perustuslain mukaan eduskunnalla on valta säätää lait. Salaseuraan kuuluvat myös puoluejohtajat. Eduskunta tekee aina niin kuin salaseura on päättänyt. Jokainen hallituspuolueen edustaja äänestää samalla tavalla. Monet joutuvat äänestämään jopa vastoin vakaumustaan, koska hallitukseen osallistuvien puolueiden arvomaailmat ovat niin erilaiset. Tämä ei ole omiaan vahvistamaan kansalaisten luottamusta poliitikkoihin.

Näin siis lausahteli veli Timo. Tämä puheenvuoro on yhä nähtävissä Ylen Areenalla tässä osoitteessa. Puheenvuoro käynnistyy kohdasta 18.50.

Kysymys kuuluu siis edelleenkin, onko tämä demokratiaa? Minusta ei ole. Tällainen käytäntö on vastoin kaikkia niitä näkemyksiä, jotka minulla on demokratiasta. Tällainen käytäntö on loukkaus demokratiaa vastaan.

Tämä on selvää puoluediktatuuria, missä kourallinen ihmisiä päättää tämän maan ja ihmisten asioista.

Näin tapahtuu: sama kourallinen asetta vaaleissa ehdokkaat, sama kourallinen päättää siitä ketä nostetaan ja ketä jätetään vilttiketjuun, sama kourallinen päättää rahoista ja niiden käytöstä, sama kourallinen päättää politiikan suunnasta, sama kourallinen sopii salaisissa neuvotteluissa siitä, mitä tulee hallitusohjelmaan ja sama kourallinen päättää, miten äänestetään.

Tämä puoluediktatuuri on demokratian irvikuva.

Ihminen mielikuvana ja tavarana

Kukapa meistä ei olisi säikähtänyt nähtyään itsensä yhtäkkiä vaikka tavaraton peilistä: Kuka tuo saatanan vanha ukko/eukko oikein on: ryysyläinen, kumara ja outo. Vain harvoille kuitenkaan on käynyt niin kuin tädilleni, joka Stockmannilla riensi syleilemään peilikuvaansa huutaen: - Ai sinäkin olet täällä, luullen kuvaansa omaksi siskokseen. Täti ei ollut hullu. Ei ainakaan vielä silloin. Nyttemmin hän on jo kuollut.

Oma rujo itsemme on sielumme peilissä usein kaikkea muuta kuin se, jonka vastaantulija näkee. Tälle mielikuvalle on helppoa myydä nuoruutta ja kauneutta, tyyliä ja karismaa. Ihan siitä riippumatta tavoittaako tämä mielikuva koskaan niitä, joille se on tarkoitettu. Ihminen on hyvä teeskentelemään ja hyvä pettämään - niin itseään kuin muitakin.

Mielikuvien avulla meille myydään myös elämäntapaa ja -tyyliä. Jopa saippua saa meidät uskomaan, että olemme vapaita, menestyviä ja onnellisia, vaikka todellisuudessa entisaikojen orjuus on korvautunut työnorjuudella. Tätä harhaa poliitikot käyttävät hyväksi väittämällä, että ihminen voi itse valita oman luokka-asemansa ja sen perusteella sitten puolueensa. Enkä nyt puhu peruSSuomalaisista, jotka sumuttavat käänteisesti väittäen olevansa vasemmalla, vaikka on äärioikealla. En puhu myöskään kokoomuksesta, joka väittää olevansa työväenpuolue, vaikka kaikkein puhtaimmin edustaa pääomaa.

Ihminen itse on tässä maailmassa pelkkä tavara. Hänen arvonsa määräytyy pelkästään käyttö- ja vaihtoarvon perusteella. Tämän perusteella valitaan puoliso ja ystävät. – Ei Markun kannata tuhlata aikaa sellaisiin ihmisiin, joista hänelle ei ole mitään hyötyä, sanoi entinen ystävä jo 70-luvulla. Ja hän piti itseään suurena humanistina.

Tämän tavara-arvon korottamiseen tähtäävät lähes kaikki ihmisen toimet tässä yhteiskunnassa. Tätä arvon nostoa silmälläpitäen me kouluttaudumme, hankimme auton, valitsemme asumisen tavan ja jopa puolison. Koirat ja lapset saattavat olla meidän statussymbolejamme.

Tavara-arvon korottamiseen pyritään niillä klinikoilla, missä ihmiset antavat ruiskuttaa naamaansa ja jopa genitaaleihinsa tappavaa myrkkyä, että sopiva pullistuma ja rypyttömyys saataisiin aikaan. Rintoihin tungetaan puolentoista kilon silikonipussit, samoin pakaroihin. Vain siksi, että olo paranisi, vaikka sivullinen ei huomaisi mitään. Kauneus on katoavaista. Rumuus sen kuin lisääntyy.

Kaukana tuntuvat olevan ne ajat, jolloin ihmiselle annettaisiin arvo pelkän syntymän perusteella. Kaukana ovat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, joiden jokaiselle pitäisi kuulua vain siksi, että yhtä alastomina kuin tänne tulemme, yhtä alastomina täältä lähdemme.

Maa kuuluu kaikille

Samaan aikaan, kun Suomessa ihmetellään elintarvikkeiden hintojen nopeaa nousua, Etelä-Amerikassa käydään taistelua maasta, jonka suuryhtiöt ovat vallanneet ja panneet kasvamaan eukalyptusta, josta keitetään sellua ja valmistetaan kertakäyttöastioita rikkaille amerikkalaisille. Köyhällä maattomalla on hätä siitä, että eukalyptusta ei voi syödä. Maaton tahtoisi maata, jossa voisi viljellä oman ruokansa.

Taistelu maan takaisin valtaamisesta on ajoittain niin kiivasta, että se johtaa myös väkivaltaan. ”Eniten tuntuu vaikuttavan se, miten poliisit uhkailivat lapsia. Monelle meistä sanottiin, että jos et nyt vaikene, katkaisen vauvalta pään – ja he kantoivat oikeasti isoja veitsiä. Sellainen ei unohdu. Se taktiikka toimi, sillä nyt harva uskaltaa enää jatkaa samanlaista toimintaa”, kirjoittaa Hanna Nikkanen maanviljelijänaisen sanoneen Rio Grande de Sulissa Brasiliassa, missä sijaitsevat Stora Enson tehdas ja plantaasit.

”Taistelu maasta on ´´kehitystä´´ koskevan keskustelun ydinkysymyksiä. Ennen tuloaan Intian valtiovarainministeriksi P. Chidambaram oli Enronin juristi ja kuului Niyamgirin kukkuloita tällä hetkellä Orissassa pilaavan ylikansallisen kaivosyhtiö Vendantan johtokuntaan. Ehkä urakehitys vaikutti hänen maailmankuvaansa. Tai sitten toisin päin. Vuosi sitten eräässä haastattelussa hän sanoi, että hänen visionsa on saada 85 prosenttia intialaisista elämään kaupungeissa”, kirjoittaa Arundhati Roy.

Jo nyt, Nobelillakin palkitut, 20 prosentin korolla annettavat mikrolainat ovat ajaneet joukoittain köyhiä ihmisiä pois mailtaan. Ja loppu hoidetaan aseella uhaten väkivalloin. Käynnissä on käänteinen versio Intian itsenäisyyden jälkeisestä maareformista. ”Muutaman viime vuoden aikana yli 180 000 intialaista viljelijää on tehnyt itsemurhan. Samalla kun valtion viljasiilot pursuavat ruokaa, joka lopulta mätänee, nälkiintyminen ja aliravitsemus hipovat samoja lukuja kuin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.”

Velkaannuttamalla kokonaisia valtioita voidaan niiltä vaatia kansallisomaisuutta kuin Kreikalta saaria. Rahalla saadaan sama aikaan kuin sodilla muinoin. Vai saadaanko? Leo Tolstoi kertoo kirjassaan Ylösnousemus ukosta, jota ei voinut loukata kukaan, koska ukko uskoi vain itseensä. Sama ukko oli käsittänyt, kuinka valta oli säätänyt lait, joiden mukaan ryöstäminen ja varastaminen tulivat rangaistaviksi teoiksi, vasta sen jälkeen, kun hallitsijat olivat ensin ryöstäneet kaikki muut.

”Olihan ihan selvää, että vanhuksia ja lapsia kuoli joukoittain siitä syystä, ettei heillä ollut laitumia, ei maata missä kasvattaa viljaa ja heinää; oli ihan selvää, että kansan koko kurjuus tai ainakin lähin pääsyy kansan kurjuuteen oli siinä että se, mistä kansa yksin elää, ei ole sen omissa käsissä, vaan niiden hallussa, jotka käyttäen hyväkseen tätä maanomistusoikeuttaan elävät kansan työstä. Juuri tätä samaa maata, joka oli niin välttämätön ihmisille, että he sen puutteessa nääntyivät sukupuuttoon, muokkasivat juuri samat äärimmäiseen kurjuuteen saatetut ihmiset, jotta viljaa voitaisiin myydä ulkomaille ja maanomistajat voisivat ostaa itselleen hattuja, keppejä, vaunuja, pronssiesineitä jne.”, kirjoitti Leo Tolstoi kirjassaan Ylösnousemus vuonna 1899.

Hän myös lainaa Henry Georgea, jonka aatteita ihaili: ”Maa ei voi olla yksityisen omistuksen kohteena eikä se saata olla oston ja myynninkään kohteena enempää kuin vesi, ilma tai auringonsäteet. Kaikilla täytyy olla samat oikeudet maahan ja sen ihmisille suomiin etuihin.”

(Lähteet: Hanna Nikkanen, Viaton imperiumi, Like 2010; Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkoja, Like 2011; Leo Tolstoi, Ylösnousemus, WSOY 1953)

Posteljooni on hyvin vihainen

Posteljoonilla on selvä käsitys jääkiekkoilijoista, jotka pilaavat koko urheilun maineen örveltämisellään. Hänen mielestään ei kerta kaikkiaan ole sopivaa, että kännissä mesotaan ja kaatuillaan jopa lentokentän punaisella matolla. Posteljoonista tämä on nuorison turmelusta ja antaa erittäin huonon kuvan muille nuorille siitä, miten viinan kanssa on lupa läträtä.

Erityisesti posteljooni arvosteli tasavallan presidenttiä, joka meni luovuttamaan Suomen avaimen notkuvapolvisille kiekkoleijonille. – Olisi vain katsellut parvekkeeltaan väkeä, joka paniikin syntyessä olisi ollut Kolera-altaassa koko joukko. Ja joillakin vielä sylilapset mukaan! Eivät ihmiset paljon ajattele, oli posteljoonin tuomio.

Ja entäs sitten ne fanit? Rikkoivat miljoonien edestä yhteiskunnan omaisuutta kännissä kuin käet. Perseet paljaina hyppivät suihkulähteissä ja käyttäytyivät kuin mölyapinat. Pahimpia otoksia olivat tiedotusvälineetkin joutuneet sensuroimaan. Mahtoi olla seuraavana päivänä reipasta porukkaa kouluissa ja työpaikoilla.

Ihmisten halua ja kykyä lähteä liikkeelle kaikenlaisen turhuuden perässä posteljooni ei ymmärrä ollenkaan. Elintarvikkeiden hinnat saavat nousta vaikka 50 prosenttia, niin siitä huolimatta suomalaiset nielevät tyytyväisinä tyhjää ylähuuli leivän päällä. Nythän pankit ovatkin selättäneet kaikki Euroopan kansat velkaannuttamalla ne niin, että kauan suunnitellut leikkaukset on pakko suorittaa. Olli Rehn eilen luki lakia kreikkalaisille: pitää saavuttaa kansallinen yksimielisyys, pitää leikata palveluita, pitää lopettaa lasten koulut, pitää nostaa eläkeikää, pitää joustaa työelämässä, pitää leikata palkkoja ja palveluita, pitää yksityistää kaikki, minkä kansa vielä omistaa.

Mitä helvetin demokratiaa tämä muka on? Yksi ukko komentaa kokonaisia kansoja: - Ei tämä vain Kreikkaa koske. Kohta on sama edessä kaikilla, tuhisee posteljooni: - Ensin annetaan rikkaille verohelpotukset ja sitten laitetaan kansa maksamaan paitsi suurten pankkien tappiot myös loisluokan kaikki hölmöilyt.

Jääkiekkoon posteljooni palaa vielä ennen kuin kaasuttaa tiehensä: - Ei sekään ihan laitaa ole, että pienet lapset pannaan järjettömän kovaan treeniin ja jos joku ei kyydissä pysy, niin ojaan vain.

Leikkimielessä kaikenlaiset seurat eivät enää lapsille järjestä minkäänlaista toimintaa, kun ei ole valmentajia. Kaikki rahat ja resurssit laitetaan huippujen treenaamiseen. Onko sekään sitten laitaa?

Ei ole mitään järkeä koko touhussa, sanoo posteljooni ja lyö laatikon kannen kiinni.

Ei mitään uutta auringon alla

Jostain syystä tämä Leo Tolstoin vuonna 1899 kirjoittama kuvaus ministereistä tuntuu tänä päivänä erittäin ajankohtaiselta:

”Kreivi Ivan Mihailovitš oli virasta eronnut ministeri ja ankarien vakaumuksien mies. Kreivi Ivan Mihailovitšin vakaumukset olivat nuoruudesta lähtien olleet siinä, että niin kuin lintu luonnostaan syö matosia, on höyhenien ja untuvien peittämä ja lentelee ilmassa, niin oli hänellekin luontaista syödä kalliiden kokkien valmistamia kalliita ruokia, pukeutua mitä mukavimpiin ja kalleimpiin pukuihin, ajella kaikkein komeimmilla ja nopeimmilla juoksijoilla, ja tämän kaiken piti olla hänelle joka hetki tarjona ja valmiina. Sitä paitsi kreivi Ivan Mihailovitš oli vakuuttunut, että mitä enemmän hänellä oli kaikenmoisia rahatuloja kruunulta, mitä enemmän hän sai rintamerkkejä ja jalokivikoristeita asianomaisine nimikirjoituksineen ja mitä useammin hän joutui tapaamaan ja puhuttelemaan korkea-arvoisia miehiä sekä naisia, sitä parempi. Kaikki muu oli näiden perusvaatimusten rinnalla kreivi Ivan Mihailovitšin mielestä arvotonta ja vähäpätöistä. Kaikki muu saattoi olla joko näin tai ihan päinvastoin. Näiden periaatteiden mukaan oli kreivi Ivan Mihailovitš elänyt ja vaikuttanut Pietarissa neljäkymmentä vuotta ja neljänkymmenen vuoden kuluttua saavuttanut ministerin aseman.

Kreivi Ivan Mihailovitšin pääominaisuudet, joiden vaikutuksesta hän oli tämän aseman saavuttanut, olivat siinä, että hän ensiksikin kykeni ottamaan selon kirjelmien ja asetusten sisällöstä ja kyhäämään kokoon, joskaan ei sujuvia, niin kuitenkin ymmärrettäviä asiapapereita ja välttämään oikeinkirjoitusvirheitä; toiseksi siinä, että hän ulkonaisesti kykeni erinomaisesti edustamaan asemaansa ja itseänsä ja tarvittaessa esiintymään ei ainoastaan ylpeänä vaan myöskin luoksepääsemättömänä ja ylevänmahtavana, ja samoin tarvittaessa osoittamaan mukautuvaisuutta aina intohimoon ja halpamaisuuteen asti; kolmanneksi siinä, ettei hänellä ollut minkäänlaisia yleisiä periaatteita tai sääntöjä, ei siveellisiä eikä yleisvaltakunnallisia, ja että hän sen vuoksi saattoi olla tarvittaessa yhtä mieltä kaikkien kanssa ja samoin myöskin tarvittaessa olla kaikkien kanssa eri mieltä. Näin menetellessään hän pyrki vain pysymään ylimalkaan johdonmukaisena ja välttämään ilmeistä ristiriitaa oman itsensä kanssa. Muuten hänestä oli vallan samantekevää, oliko hänen menettelynsä itsessään siveellisesti oikea vai väärä, oliko sen seurauksena suuri onni vaiko suurin onnettomuus Venäjän valtakunnalle ja koko maailmalle.

Hänen tullessaan ministeriksi kaikki ne henkilöt, jotka olivat hänestä riippuvia – ja niitä oli sangen paljon – vieläpä syrjäisetkin samoin kuin hän itsekin olivat vakuuttuneita siitä, että hän oli hyvinkin viisas valtakunnallinen henkilö. Mutta kun oli kulunut joitakuita aikoja, eikä hän ollut saanut mitään aikaan, ei millään erikoisella tavalla osoittanut kuntoansa, ja kun olemassaolon taistelun lakien mukaan toiset aivan samanlaiset ihmiset, jotka olivat oppineet kirjoittamaan ja ymmärtämään asiakirjoja, kykenivät edustamaan itseänsä ja asemaansa ja olivat yhtä periaatteettomia virkamiehiä kuin hänkin, olivat tunkeneet hänet syrjään, ja hänen oli pakko erota virastaan, niin kaikille selvisi, ettei hän ollutkaan mikään erikoisen viisas mies, vaan päinvastoin kutakuinkin rajoittunut, puolinaisesti sivistynyt, vaikka hyvin itseensä luottava ihminen, jonka mielipiteet töin tuskin kohosivat edes vanhoillisten lehtien johtavien kirjoitusten tasalle. Kävi ilmi, ettei hänessä ollut mitään, mikä olisi erottanut hänet muista puolinaisesti sivistyneistä, itsetietoisista virkamiehistä, jotka olivat tunkeneet hänet syrjään, ja hän itsekin ymmärsi, mutta se ei vähimmässäkään määrässä horjuttanut hänen vakaumustaan, että hänen tuli joka vuosi saada suuret määrät valtion varoja ja uusia koristuksia hänen juhlapukuunsa.”


(Leo Tolstoi, Ylösnousemus, Suom. Juho Tervonen, WSOY 1958)

Hurja uutinen!

”Sanomalehdet kertovat, että tämän vuoden heinäkuussa viinatoimenvuokraajat jättivät sisäasianministerille valituksen oikeauskoisista papeista, jotka muka estävät kansaa viinan juonnista, ja herra ministeri toimitti tuon valituksen pyhän synodin yliprokuraattorille, joka vastasi, että ´pyhä synodi antaa siunauksensa kirkonpalvelijoille heidän myötävaikuttaessaan innokkaasti eräissä kaupungeissa ja maaseudun kylissä pidättäytymisestä viinan käytössä.´ Mutta viinatoimenvuokraajat eivät talttuneet, vaan anoivat pyhän synodin rohkaisun kumoamista, koska sen vaikutuksesta raittiusseuroja syntyi kaikkialle. Silloin finanssiministeri oli muka ilmoittanut pyhän synodin yliprokuraattorille, että paloviinan täydellistä kieltoa yksinkertaiseen kansaan voimakkaasti vaikuttavien uskonnollisten uhkausten avulla ei pidä sallia vastakkaisena, ei ainoastaan yleiselle käsitykselle viinan kohtuullisen käytön hyödystä, vaan myös niille asetuksille, joilla hallitus on luovuttanut väkijuomien verojenkeruun vuokraajille. Sittemmin, niin kerrotaan, annettiin määräys, että kaupunkien ja maaseudun kylien seurojen tekemät raittiuspäätökset on kumottava ja että kokouksia kaupungeissa ja maaseudulla ei tässä tarkoituksessa saa sallia. Juo, köyhä kansa, juo pakahtuaksesi!”

Näin kirjoitti Nikolai Leskov kronikassaan Tuomiokirkon alttaripalvelijat vuonna 1872. Pari päivää sitten kokoomuksen Yle katsoi aiheelliseksi kertoa ”uutisen”, että suomalaisten juomatavat ovat eurooppalaistuneet. Mitä ihmettä tämä sitten tarkoittaneekin. Luultavasti ainakin sitä, että viinan ja tupakan veroja ollaan korottamassa heti, kun saadaan aikaan uusi hallitus.

Ja Leskov jatkaa: ”Ruumiini on terve ja jopa lihava, mutta mitä hyötyä siitä on, kun sielun ympärille on alkanut kasvaa jonkinlainen kuori. Näen, että Venäjällä kypsyy ja kehkeytyy järjestelmällisesti jotakin ihmeellistä; kansalle milloin annetaan myöten ja hemmotellaan sen huonoja taipumuksia, milloin aloitetaan äkkiä verojen kanto, ja milloin menetellään armottomasti selittämällä että näin tapahtuu ´tsaarin käskystä´. Merkillistä, että kukaan ei ole aivan kuin huomaavinaankaan, mihin tämä kaikki kallistuu.”

Karja syntyy paimentaen, sanoi Samuli Paronen.


(Lähde: Nikolai Leskov, Tuomiokirkon alttaripalvelijat, 1879, suom. Juhani Konkka, Otava 1975)

Pimeät markkinat kaatoivat sosialismin. Miten käy kapitalismin?

Ennen sosialismin kaatumista lähes kaikki talous näissä maissa toimi tiskin alla. Kaikkea oli kaupan, vaikka kaupat loistivat tyhjyyttä. Valtavat pääomat olivat jo valmiiksi kasaantuneet yksityisiin käsiin samaan aikaan, kun valtioiden kassat kolisivat tyhjyyttä.

Neuvostoliitossa tarvittiin vain Gorba, joka perestroikkasi harmaan talouden glasnostiin, lännen suosiollisella myötävaikutuksella tietysti. Amerikan johdolla länsi voitti pyhän sotansa sosialismia vastaan.

Kansa kaadettiin yksityistämiskupongeilla, joista ei ollut muuhun kuin vessan seinien tapetointiin.
Kun pahimpia kansallisomaisuuden ryöstäneitä koijareita alettiin panna järjestykseen, alkoi lännessä jälleen itku ja parku, joka jatkuu yhä.

Valtiomonopolistinen kapitalismi elää nyt tätä samaa vaihetta. Raha liikkuu harmailla markkinoilla ja rinnakkaistalous korruptioineen kukoistaa. Kansallisomaisuutta yksityistetään ja yhteiskuntaa pannaan matalaksi. Veroja ei halua kohta kukaan maksaa. Eikä kansalle jaeta edes kuponkeja.

”Vasemmistoliitto vaatii veroparatiisien sulkemista.

Arhinmäki muistuttaa, että hallitsematon ja piilotettu talous aiheutti Eurooppaa ja maailmaa ravistelevan talouskriisin.

– Vastuulliset päättäjät ympäri maailmaa esittävät nyt avoimuuden lisäämistä ja veroparatiisien sulkemista. Suomen pitää liittyä edelläkävijöiden joukkoon, eikä alkaa itse veroparatiisiksi.

Vasemmisto haluaa Suomen ottavan aktiivisen roolin myös Euroopan rahoituskriisissä, eikä hyväksy esitettyjä järjestelmiä.

Eurooppalaisessa pankkituessa velat siirretään Arhinmäen mukaan veronmaksajien harteille, mutta satojen miljardien voitot kriisimailta rahastetuista ylisuurista koroista jäävät pankeille. ”

Lisää aiheesta täällä.

Saatanan kevät

On taas se aika vuodesta, kun linnut kiljuvat puskissa ja valkovuokot haistattelevat naamat appoisina puskien juurilla. Voikukat irvistelevät ja tuomi haisee.

Taivas on niin kirkas, että päätä särkee ja aamun ehtoon kanssa porottaa aurinko silmään, niin ettei nukutuksi saa.

Jokainen vihreä hiippa, mikä vähänkin kykenee nostaa päätään maan mullasta ja muistuttaa ihmistä kuolevaisuudesta. Siitäs sait. Perkele.

Puiden lehdet eivät kerkiä kunnolla hiirenkorville, kun on jo täyslehti päällänsä joka puulla ja puskalla.

Kohta riehaantuvat kaikki kukkaset ja perhosia lentää ilma täynnänsä. Kaikenlaiset paskapörriäiset surisevat niin että korvat menevät lukkoon. Vähemmästäkin.

Muurahaiset kulkevat edestakaisin ja näyttävät mallia: Tällä tavalla pitää elää. Onneksi heinäsirkasta ei kuule enää muuta kuin matalan sahauksen. Kuolemankello tikittää hirren sisällä.

Laineet liplattavat ja tuuli suihkii oksistossa. On kuuma. On hiki.

Tekisi mieli itkeä ja huutaa. Huutaa ja itkeä.

Kaikkein eniten käy sielun päälle ihmisten puheet: Eikö olekin ihanaa, kun kevät tuli. Kesä tuli. Kaikki tämä tuli. Tuli. Tuli.

Minkäänlaista myötätuntoa ei saa osakseen ihminen, jota kaikki tämä meuhkaaminen inhottaa. Ihminen, joka mieluummin muuttuisi mullaksi kuin kuuntelee ja katselee tätä riehumista.

Yksi ainoa ajatus on vain hänellä mielessä: Tulisi pian syksy ja pimeä.

Äärestä laitaan ja oikealta ohi

Valtakunnassa käy senpäiväinen pyykkääminen. Pulveria kuluu ja tahranpoistoainetta. Mustasta yritetään tehdä valkoista ja pyykkiin jonkun vanhasta sukasta liuennut punaväri yritetään saada tarttumaan koko satsiin.

Musta voi tietysti olla minkä väristä tahansa, mutta yleensä mustaa lisäämällä syntyy ruskeaa – paskanruskeaa.

Jokainen kuvittelee määrittelevänsä oman värinsä itse ja sellainen totuuteen tarvittava seikka kuin objektiivinen todellisuus tuntuu kaikkoavan entistä kauemmaksi. Raatajat raatavat kuin antiikin Kreikassa ja puhujat puhuvat niin kuin ensimmäisen vuoden teatterikoululaiset. Sylki lentää.

Tässä tuoksinassa unohtuu, että maailma on edelleen jakautunut toisilleen antagonistisiin luokkiin. Sen mukaan määräytyy myös poliittinen väri. Mutta tietysti, jos omia kannattajiaan joutuu häpeämään, niin se onkin pahempi juttu. Ei se häpeä kuitenkaan sillä mene, että yrittää määritellä itsensä uudestaan.

Luen parhaillaan Hannu Salaman Ottopoikaa ja siitä löytyy varsin ajankohtainen sitaatti:

”Antakaa lasten tulla minun tyköni, kuuluu pimeimmästä nurkasta opettavainen bassoääni josta heti tunnistaa kärryiltä kauan sitten pudonneen mutta jatkuvasti esillä olevan ja kaiken tietävän, joka kylästä löytyvän kansalaisen, jolle hartioitten, nyrkkien tai muitten miehisten ominaisuuksien takia, pelosta tai ihan pelkästä hienotunteisuudesta ei kukaan ole vieläkin sanonut että pidä sinä hiton pölvästi edes yhden kerran se pääsi kiinni. Sille miehelle ei Stalinkaan mahtanut mitään koska se aina ja kaikissa asioissa kannatti häntä.”



(Lähde: Hannu Salama, Ottopoika, Otava 1991)

Hiljainen vallankumous

”¨Käynnissä on hiljainen vallankumous¨, sanoi komission puheenjohtaja Manuel Barroso jo viime vuoden kesäkuussa ja lisäsi toivovansa, että jäsenvaltiot todella ymmärtävät, mistä tässä on kyse.

Euroopan komissio on saamassa vallan arvioida kansallisia budjetteja ja soveltaa kovempia rangaistuksia, jos periaatteita ei noudateta. Paketissa on myös koko euromaiden talouspolitiikkaa koskevia ohjeistuksia esimerkiksi eläkeiän nostosta, keskitettyjen palkkaneuvottelujen purkamisesta, palkkojen irrottamisesta nostoindekseistä sekä epäsuoriin veroihin siirtymisestä.

Myös Suomi on ajanut uudistusta hanakasti. Brysselissä kolmen puolueen ja kolmen instituution suomalaistrio — Olli Rehn komissiosta, Jyrki Katainen rahaministerien neuvostosta ja Carl Hägglund Euroopan parlamentista — ovat kukin tahollaan temponeet pakettia innolla eteenpäin.” Näin kirjoittaa Brysselissä Aprodev-järjestössä työsekentelevä Toni Sandell, joka seuraa EU:n kehityspolitiikkaa.

Lisää aiheesta täällä.

Jättipyramidihuijaus käynnissä Euroopassa

”Unohtakaa aikaisemmat pyramidihuijaukset. Eurooppa pyörittää nyt niistä kaikista suurinta.

Euron kriisissä on kyse jättimäisestä veivauksesta, jossa velat siirtyvät yksityiseltä sektorilta veronmaksajille, kirjoittaa Argentiinan keskuspankin entinen johtaja Mario Blejer Financial Times -lehdessä.

Blejerillä on kokemusta valtioiden velkakriisistä, ajautuihin Argentiina maksukyvyttömäksi vuosikymmen sitten, ” kertoo Taloussanomat tänään (6.5.) ja jatkaa:

”Perinteinen yksityisen sektorin pyramidihuijaus voi kestää vain niin kauan, kun siihen tulee uusia sijoittajia, jotka maksavat vanhoille sijoittajille. Julkisen sektorin pyramidihuijaus "voi teoriassa jatkua ikuisesti", Blejer kirjoittaa. "Niin kauan kuin se rahoitetaan julkisella rahalla, velka voi jatkaa kasvuaan ilman hypoteettista rajaa."

Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä ovat poliittisen ja muunkin eliitin panokset tässä pelissä.

Lisää aiheesta täällä.

Keinottelijat mädättävät nälkäisten leivän

Eilen pomppasi netistä päin naamaa Nordean suuri ja kallis mainos, jossa sanottiin suurin piirtein näin: Älä anna inflaation syödä varallisuuttasi. Sijoita elintarvikkeisiin.

Kaikki tämä keinottelu on poissa nälkäisten suusta. Kun elintarvikkeilla keinotellaan, se tietää väistämättä ruuan hintojen nousua. Eikö tämä jos mikä ole täysin moraalitonta.

Ruualla käytävä futuurikauppa on ottanut jo kylvämättömänkin sadon rahastukseensa.

Ilmeisesti nyt ollaan jälleen houkuttelemassa myös piensijoittajia ruuualla tapahtuvaan keinotteluun, mistä seurauksena saattaa olla seuraava kupla, jolla myös tuulipukukansalta rahastetaan taskut tyhijksi.

Keinottelun kohteena oleva ruoka mätänee siiloissa ja varastoissa samaan aikaan, kun ihmiset kuolevat nälkään ja kärsivät aliravitsemuksesta.

”Nälkä ja aliravitsemus on myös yksi suurimpia ihmiskunnan ongelmia. Aliravittuja ja nälkäisiä ihmisiä elää maapallolla lähes miljardi, lähinnä kehitysmaissa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Vuosittain lähes 10 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään ja aliravitsemukseen. Monet kehittyneet maat auttavat köyhiä kehitysmaita elintarvikeavun kautta torjumaan nälkää. Ongelmana on toisaalta pidetty myös halpojen elintarvikkeiden myyntiä kehitysmaihin, joiden omat viljelijät ovat joutuneet lopettamaan viljelyn vaarantaen näin paikallisen ruokaturvan.” Näin tietää kertoa Wikipedia.

Eikö ihmisiä hävetä enää mikään?

Tappakaa leipäjonot

Erilaisissa blogeissa ja palstoilla kuin kahvipöydissäkin on viime aikoina kuulunut itkua ja hammastenkiristystä leipäjonojen takia. Voi kuinka ne häiritsevätkään kunnon kansalaisia!

Nämä häätäjät eivät ota ollenkaan huomioon, että leipäjonojen on oltava siellä missä köyhät ovat eli keskuudessamme. Eihän vanhaa ruokaa sisältävää ruokakassia kannata lähteä kauempaa hakemaan eikä siihen edes kaikilla ole varaa. Maalaisjärkeä kehiin armottomille.

Olli Sademies ehdotti, että leivän jakelu pitäisi siirtää Kalliosta eduskunta talolle ja sen rappusille. Kannatan ajatusta. Ehkä joku taiteilija voisi järjestää ainakin tällaisen performanssin uusien kansanedustajien iloxi ia oppentuksexi. On helppo päästä eroon leipäjonoista, kun säädetään sellaisia lakeja, jotka poistavat köyhyyden. Siihen tarvitaan vain tahtoa.

Eräs toinen ystäväni sanoi, että enemmän haittaa kuin leipäjonoista, on niistä pällistelijöistä, jotka tulevat uteliaina katsomaan ketkä siellä jonottavat. Ehkä nämä onnettomat hyvät käyvät hakemassa sieltä itsetunto-botoxx-piikkiä oman köyhän ja roikkuvan sielunsa kohottamiseen.

Elämme armottomia aikoja.

Kymmenen käskyä

Nauti elämästä.
Mitä se on: Kaikki meidät täältä vaaka-asennossa viedään pois. Miksi
murehtisit turhia? Anna paksukalloisten pölkkypäiden surra.

Katsele ympärillesi. Kerää vaikutelmia.
Mitä se on: Jokainen kokemus, jokainen muisto, jokainen kolaus ja kuva
ovat rikkautta, jonka keräät tukkasi alle eikä kukaan voi sitä
koskaan sinulta viedä.

Käytä mielikuvitustasi. Valehtele.
Mitä se on: Sinun totuutesi on sinun. Muilla on omansa. Jokainen pitää
kiinni omastaan, pidä sinäkin omastasi. Absoluuttista totuutta ei ole.

Pakene henkesi edestä. Juokse.
Mitä se on: Vain pakenemalla voi löytää rantoja, joita ei ole merkitty
mihinkään karttoihin. Kun vauhti kiihtyy tarpeeksi, liike lakkaa ja
olet ikuisuudessa.

Älä jää kiinni. Etsi totuutta.
Mitä se on: Jos hidastat ja annat toisten määrätä, voit menettää
itsesi. Aina on niitä, jotka pitävät sinua rikollisena ja
väärinajattelijana teitpä mitä tahansa.

Puhu niin että sylki roiskuu kuin ensimmäisen vuoden teatteriopiskelijalla.
Mitä se on: Puhuminen on tärkeää. Ilman sitä, et ymmärrä eikä sinua
ymmärretä. Seinille kannattaa puhua, ne eivät väitä vastaan.

Elä tässä ja nyt. Nouse kapinaan.
Mitä se on: Maailma pitää muuttaa ja se ei muutu ilman tahtoa.
Pisarat hiovat kiven. Nuorena puu on taipuisa eikä katkea. Vanhat puut
ovat kovia ja murtuvat. Kaipaa ja unelmoi äläkä koveta itseäsi.

Ota elämä vakavasti: Kiroile, pilkkaa ja ilku.
Mitä se on: Kiroilemalla, ilkkumalla ja pilkkaamalla pääset asioiden
olemukseen. Saat selville, mitä maailma on syönyt ja juonut, mitä se on paskantanut.

Tee työtä ilolla ja antaumuksella.
Mitä se on: Jos ei kykene tekemään työtä ilolla, on parempi kerjätä
kauppojen rappusilla ja kävelykadulla. Työ pitää sisällään ilon. Kaiken, minkä annat,
saat tuhatkertaisena takaisin.

Käy päin kuolemaa pelkäämättä nauraen.
Mitä se on: Naura itsellesi. Naura muille. Naura asioille. Naura
otuksille. Nauru muuttaa kaiken kullaksi.

Terveisiä Helssingistä!

Kun oli niin kaunis ilma, lähdimmekin Hyvinkäältä omalta haudaltamme Vappujuhlia katsomaan ihan pääkaupunkiin asti. Matkaamme saatteli Martti Innasen Helsinkiläisten laulu.

Pysäköimme auton kaupunginteatterin eteen, missä tilaa oli runsaasti. Vastamme marssi pieni joukko punalippuja kantavia kommunisteja ja Kalle Kuittinen. Kalle oli entisensä: - Minulle tärkeintä on kansainvälisyys ja rauha, hän sanoi. Kättelimme ja jatkoimme eri suuntiin. Jotenkin tunnelma oli absurdi.

Hakaniemen torilla demareiden ja vasemmistoliiton yhteisessä vappujuhlassa ilo oli ylimmillään, kun saavuimme paikalle. Harri Saksala esitti juuri kuntatyöntekijöiden laulua: ”Meitä ei kukaan voi koskaan erottaa. Ikuinen tämä liittomme on.”

Seuraavaksi hän lauloi ajankohtaiseen poliittiseen tilanteeseen ehkä vieläkin sopivamman laulun: ”Viiltää, viiltää nyt suru sydäntäni viiltää. En usko sanaa mä muidenkaan, kun sulta valheen saan.”

Kuuluttaja kertoi yleisölle, että torilla oli 10 000 ihmistä. En tiedä millä matematiikalla porukka oli laskettu, mutta kai se pitää uskoa, kun sanotaan. Kovin oli harmaata väki ja vanhaa kuten minä. Enemmistö oli luultavasti demareita herrojen lakkimuodista päätellen.

Sitten puhui Paavi Arhinmäki, joka aloitti reippaasti: Vaalit voittivat demokratia ja perussuomalaiset. Katsoin parhaimmaksi lähteä.

Hakaniemen rannassa kommunistien juhla oli jo ohi. Yksinäinen kirjamyyjä katsoi taivaalle. Lavalla musisoi pari soittajaa.

Mutta ei se mitään. Taas on mentävä. Miehet oottaa metsässä.

Tästäkin huolimatta hyvää vapun jatkoa.