Erilaisissa blogeissa ja palstoilla kuin kahvipöydissäkin on viime aikoina kuulunut itkua ja hammastenkiristystä leipäjonojen takia. Voi kuinka ne häiritsevätkään kunnon kansalaisia!
Nämä häätäjät eivät ota ollenkaan huomioon, että leipäjonojen on oltava siellä missä köyhät ovat eli keskuudessamme. Eihän vanhaa ruokaa sisältävää ruokakassia kannata lähteä kauempaa hakemaan eikä siihen edes kaikilla ole varaa. Maalaisjärkeä kehiin armottomille.
Olli Sademies ehdotti, että leivän jakelu pitäisi siirtää Kalliosta eduskunta talolle ja sen rappusille. Kannatan ajatusta. Ehkä joku taiteilija voisi järjestää ainakin tällaisen performanssin uusien kansanedustajien iloxi ia oppentuksexi. On helppo päästä eroon leipäjonoista, kun säädetään sellaisia lakeja, jotka poistavat köyhyyden. Siihen tarvitaan vain tahtoa.
Eräs toinen ystäväni sanoi, että enemmän haittaa kuin leipäjonoista, on niistä pällistelijöistä, jotka tulevat uteliaina katsomaan ketkä siellä jonottavat. Ehkä nämä onnettomat hyvät käyvät hakemassa sieltä itsetunto-botoxx-piikkiä oman köyhän ja roikkuvan sielunsa kohottamiseen.
Elämme armottomia aikoja.
