On taas se aika, kun yksi jos toinenkin puhuva pää ilmaantuu tv-ruutuun selittämään, kuinka nyt pitäisi hyökätä sinne ja tänne. Amerikkalaisten kimppuun hyökätään jatkuvasti eri puolilla maailmaa, mikä tietysti antaa supervallalle oikeuden pommien kylvämiseen.
Kovin on vain valikoivaa huoli siviileistä. Kun Amerikka heittää pommeja Pakistaniin ja tappaa siviilejä, siitä ei puhuta mitään. Kun amerikkalaisten tukemat nukkehallitukset tappavat siviileitä, se ei kiinnosta.
Viimeksi tänä aamuna tv:ssä Ulkopoliittisen instituutin Carly Salonius-Pasternak murehti sitä, että suoalaisissa on liikaa haluttomuutta yhtyä sotimaan. Tarja Halonen näyttää hapanta naamaa, kun ei ole kutsua tullut. Verta pakkiin. Se olisi niin tuottoisaa ja ihanaa. Ihmettelen, mikseivät kaikki ihmiset, jotka sotaa himoitsevat eivät laita kypärää päähänsä ja tapa itse itseään.
Pentti Saarikoski kirjoitti aikoinaan pakinan nimimerkillä Nenä Kansan Uutisiin. Juoni oli suunnilleen se, että rakennetaan maailman hienoin ja kaikilla herkuilla varustettu pommisuoja. Annetaan hälytys. Ja kun maailman johtajat ja muut systeeminpyörittäjät tietysti etunenässä ryysivät suojaan, pannaan luukut kiinni ja kas: sodat on voitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti