Näin voisi kuvitella, mutta näin ei ole. Suomessa yksityinen maaomistus astui voimaan niinkin myöhään kuin 1500-luvulla, kun Ruotsi-Suomen silloinen kuningas alkoi jakaa maita läänityksinä suosikeilleen.
Tänä päivänä on ympäri maailman menossa valtaisa murros, joka ajaa entistä enemmän väkeä kaupunkien slummeihin. Kaupunkien slummeista väkeä häädetään kauemmaksi ei-minnekään, kun pankkien ja globaalien suuryritysten lasipalatsit tarvitsevat entistä enemmän tilaa kasvaakseen. Näin tapahtuu Intiassa ja näin tapahtuu Kiinassa ja näin tapahtuu Etelä-Amerikassa ja Afrikassa.
Ihmisiä ajetaan pois mailtaan, kun suuriyritykset ja tehomaatalous tarvitsevat maata jättimäiseen lihakarjan laiduntamiseen ja biopolttoaineen tuotantoon.
Siellä, missä puhvelit ennen laidunsivat preeriaa, on nyt aitoja, joiden sisäpuolelle kukaan ei saa mennä. Ennen laidunmaat olivat yhteisiä, mutta nyt ne on yksityistetty. Niitä pidetään käyttämättöminä siitäkin huolimatta, että maisema muuttuu.
Myös vesi on kortilla. Andien vuorilta suuret monikansalliset vesilaitokset juoksuttavat veden ohi kylien ja jättävät köyhät paimentolaiset ilman vettä. Joka yö, ihmiset rikkovat putket ja täyttävät vesiastiansa ja joka päivä putket suljetaan uudelleen.
Silloin tällöin ilmaantuu julkisuuteen tieto, että myös Suomen pohjavesiä ollaan yksityistämässä. Jo nyt Virossa amerikkalainen vesiyhtiö omistaa järven, josta johdetaan Tallinnan juomavesi. Yksityistämisen seurauksena veden hinta nousee jatkuvasti.
Parhaillaan on menossa lähiruokabuumi, joka tietysti edellyttäisi Suomessa vähintään 50-luvun maanomistusolosuhteita. Silloin jokaisella oli jonkinlainen peltotilkku tai siirtolapuutarhapalsta, jossa viljellä ainakin perunat ja juurekset.
Mitä on nykyinen lähiruoka? Norjasta tuotua lohta tai Marokon appelsiineja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti