Minua on aina pidetty pessimistinä, mutta ainakin tämän vitsin valossa olen optimisti: Kun pessimisti sanoo, tämän huonommin asiat eivät voi olla, niin optimisti vastaa: Kyllä voivat.
Toinen optimistista luonnettani kuvaava tarina on tämä: Isällä oli kaksi poikaa: toinen optimisti ja toinen pessimisti. Kun pojat täyttivät viisitoista, isä antoi pessimistipojalle lahjaksi polkupyörän, tietokoneen ja kaikkea muuta, mitä tuon ikäinen nyt vain osaa toivoa, mutta ei ollut poika tyytyväinen. Optimistipojan huoneen isä antoi lapioida täyteen hevosenpaskaa. Hetken kuluttua huoneesta alkoi kuulua riemun kiljahduksia ja isä meni katsomaan. Huoneessa poika heitteli talikolla sontaa ympäri seiniä ja kattoa ja huusi: Näin paljon paskaa, jossain täytyy olla poni.
Tämänaamuisia tuntojani kuvatkoon tämä laulu.
Ja tästä uutta voimaa.
Huonomminkin olisi voinut käydä. Paljon huonommin. Brechtin sanoin: Synkkinä aikoina lauletaanko silloinkin? Silloinkin lauletaan - synkistä ajoista.
Kiittäen ja osaa ottaen. Sitä saa, mitä tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti