Vanhuksia pampulla naamaan

Varmaan meillä Suomessa vielä ensi kesänä toimittajat pohtivat, mikä mahtoi mennä pieleen, kun turpakirjassa 100 000 nimeä kerännyt yleislakko ei toteutunutkaan. Varsin outoa ja ihmeellistä, että eduskunnan rappusille kokoontui vain kourallinen mielenosoittajia. Varmaan nopean toiminnan joukot olivat jo täydessä hälytysvalmiudessa.

Mutta todellakin, mikä oli tämä vaatimus yleislakosta. Miksi se ei muuttunut lihaksi asti? Mikä tätä kansaa oikein riivaa, kun se vaan klikkaa peukkua eikä puhu mitään.

Myös minä näytin peukaloa, mutta tiesin jo silloin, että kyseessä on karnevalistinen teko, joka itsessään riittää mielenilmaukseksi. Tosikkoina puolueet ja ay-liike alkoivat hyvissä ajoin ennen luvattua mielenosoitusta toppuutella: että eihän sitä nyt yhteiskunnallista toimintaa ilman puolueita ja ay-liikettä toimeen panna. Johan se nyt olisi. Älkää edes luulko.

Taisi taustalla olla pelko siitä, että jos instituutiot olisivat ryhtyneet lyömään löylyä kiukaalle, olisi lopputulema ollut todella nolo. Ei saatukaan omia joukkoja liikkeelle. Siis mitä joukkoja? Missä? Ei ole päätä löytynyt?

Samaan aikaan Ranskanmaalla ammutaan koululaisia kumiluodeilla, lyödään vanhuksia pampuilla päin naamaa ja suihkutetaan kyynelkaasua toisinajattelijoiden niskaan, mutta mitäpä siitä suotta täällä pohjan perukoilla kertomaan. Yltyvät vielä hurjiksi koinalaiset, jotka vain kotona näppiksillä peukuttavat.

Suurella ilolla otti suomalainen media vastaan Angela Merkelin lausahduksen, että multikulti on epäonnistunut. Ihan välittämättä siitä, että sanat oli irrotettu kokonaan sekä omasta kontekstistaan erikseen että yhteiskunnallisesta keskustelusta yleensä. Se unohtui, että Merkel puhui myös siitä, että erinäisistä syistä Saksaan tulleet maahanmuuttajat ovat tulleet jäädäkseen. Tärkein pohdiskelu Saksassa on mietintää, miten ihmiset parhaiten saataisiin elämään sovussa keskenään.

Ruotsissa meno on jo toinen. Malmössä ammutaan maahanmuuttajia ja Ruotsidemokraatit korjasivat vaaleissa komean potin. Tähänkö pitäisi meilläkin pyrkiä?

Historian keittokirjasta löytyy hyväksi kokeiltu resepti: taantumus antaa äärioikeistolaisille huligaaneille tehtäväksi likaisen työn ja sitten keitetäänkin jo kansalle tyytymättömyyden liemestä luusoppa. Kenraali Francon sanoin: ”Olen valmis tappamaan vaikka puolet kansasta, kunhan pääsen vasemmistosta eroon.”

Arkipäivän totalitarismia - alijäämäterroristit hiovat kynsiään

Koko eilinen päivä kerrottiin mediassa tutkimuksesta, kuinka paljon ihmiset tarvitsevat kohtuulliseen elämiseen. Kuka tutkimuksen oli tilannut ja miksi, sitä ei kerrottu.

Tutkimuksen mukaan yksinäinen ihminen voi elää kohtuullisesti 400-500 sadalla eurolla kuukaudessa, vanhempi pariskunta alle tuhannella ja lapsiperheelle suodaan jopa 1500. Arviot eivät kata asumista ja liikkumista. Lapsi voi tämän laskelman mukaan saada karkkipäivän karkit kerran viikossa ja kaksi kertaa kuukaudessa limsaa. Ettäkö ihan lakritsipötkö ja pillimehupurkki, siitä alijäämäterroristit vaikenivat.

Suomen valtiontalous oli kunnossa ennen kuin pankkeja ruvettiin pääomittamaan lainarahalla ja antamalla pääomalle ja rikkaille verohelpotuksia, nekin lainarahalla. Köyhien ja vähävaraisten toimeentuloa on kitistetty aina viime lamasta lähtien ja lisää on tulossa, kun alijäämäterroristit pääsevät vaalien jälkeen oikein kunnolla vauhtiin. Oikeusministeri Tuija Brax jo varmistelee oman ministeriönsä asemia, ettei maa sentään ilman syyttäjiä jää.

Köyhä kansa on se, joka kantaa koko maailmaa harteillaan. 10 prosenttia maailman väestöstä omistaa 90 prosenttia kaikesta omistettavissa olevasta. Joten, on siinä kannattelemista. Eliitin juhlille ei loppua näy.

Ensin meillä on elätettävänä oma kansallinen eliittimme. Sen lisäksi vielä ainakin julkisuuteen näyttäytyvä miesvoittoinen EU-eliitti, jossa ei kauniimman sukupuolen edustajia juuri näe: setätätejä kyllä.

Ensin tulevat maailman raharikkaat, jotka kuorivat globaalin kerman. Sen perässä EU, joka on esimerkiksi yhteiskuntatieteilijä Jürgen Habermasin mielestä ”luonteeltaan elitistinen, kansalaisista irrallaan oleva poliittinen järjestelmä. Lissabonin sopimus sinetöi hallitusten etuoikeuden päättää Euroopan kohtaloista suljettujen ovien takana”. Se suunnittelee nyt omaa suoraverotusta itsensä ylläpitämiseksi. Luvassa on lisää sinivihreitä veroja: arvonlisäveroa, energiaveroa, makeisveroa ja lentoveroa ainakin alkuun.

Tämän lisäksi tulee tietysti suomalainen virkakoneisto, jonka loukoissa ahertavien ihmisten palkat ovat nousseet vähin äänin. Heidän takiaan kansanedustajat luulevat nyt olevansa palkkakuopassa tuloilla, joilla eläisi ainakin neljä lapsiperhettä. Tämän päälle napsahtavat vielä muhkeat kulukorvaukset ja kokouspalkkiot.

Eikä valtakunnan eliittiä sureta yhtään kasvihuoneilmiö ja jäätiköiden sulaminen Himalajalla. Ilmeisesti hiilidioksidin tuottavatkin yksinään köyhät ja vähävaraiset, joista yritetään päästä hivuttamalla. Ihan niin kuin Wolf Biermann lauloi:

„Ach Mutter mach die Türe zu
Da kommen tausend Ratten
Die hungrigen sind vorneweg
Dahinter sind die satten“

Nälkäiset rotat tulevat ensin ja perässä kylläiset.

Muutama päivä sitten mediassa ylpeiltiin sillä, kuinka vähillä tavaroilla ihminen voi ollenkaan tulla toimeen. Minun tavarani ovat tässä: kahdet alushousut, kahdet verkkarit, kaksi teepaitaa, kahdet sukat, 20 vuotta sitten Milanosta ostettu villatakki, tv, läppäri, radio ja levysoitin, puhelin ja kirja. Siitä tulee yhteensä 15 tavaraa. Astioita en tarvitse, koska pakkausten mukana tulee muovikulho, josta voi syödä ja yleensä syönkin raakaravintoa. Ai niin, veitsi unohtui ja lusikka. Ja onhan minulla tietysti myös silmälasit, että vähäisen ruokani näkisin.

Eli tarkkaan laskien minulla on 18 tavaraa. Lisäksi tietenkin on vielä se yksi, kaikkein paras tawara, Luojan minulle ihan omaksi erikseen antama.

Mitä Angela Merkel ei sanonut

Viime viikonvaihteessa mtv-3:n ylen tv-uutiset väittivät virheellisesti, että Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi puheessaan myöntänyt, että multikulti ei ole maassa onnistunut. Myös Perussuomalaisten Olli Immonen kirjoittaa blogissaan seuraavaa:

"Viimeksi monikulttuurisen yhteiskunnan ongelmista puhui näkyvästi Saksan liittokansleri Angela Merkel. Hänen CDU-puolueensa kokouksessa 16. päivä lokakuuta pitämästä puheesta kävi ilmi se, mikä on ollut meille monille selvää jo kauan: monikulttuurisuus ei toimi.

Merkelin mukaan Saksassa ei ole pystytty luomaan yhteiskuntaa, jossa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat ihmiset pystyisivät elämään rauhanomaisesti keskenään. Yritys rakentaa monikulttuurinen yhteiskunta on täydellisesti epäonnistunut, hän totesi. Syksyllä tehdyn selvityksen mukaan kolmasosa saksalaisista on sitä mieltä, että maahanmuuttajat ovat tulleet Saksaan ainoastaan maan hyvän sosiaaliturvan perässä.

Puheessaan Merkel viittasi erityisesti Saksan muslimivähemmistöön, jonka asemasta on käyty Saksassa paljon keskustelua. Muslimien sopeutuminen laajassa mittakaavassa ei ole onnistunut, koska muslimit ovat pitäneet lujasti kiinni omasta identiteetistään ja kulttuuristaan. Sopeutumisen sijaan muslimit ovat alkaneet korostaa omaa identiteettiään, vaatineet itselleen erioikeuksia ja eristäytyneet vallitsevasta yhteiskunnasta."

On totta, että Saksassa on meneillään vilkas keskustelu maahanmuuttoproblematiikasta. Suuren hälyn sai aikaan viimeksi katolisen Baijerin valtapuolue CSU:n puheenjohtaja Horst Seehofer, jonka mielestä monikulttuurisuus on epäonnistunut. Päinvastoin kuin media ja Olli Immonen kertovat, on liittokansleri Angela Merkel torjunut käsityksen, jonka mukaan Saksa olisi maahanmuuttajakysymyksessä epäonnistunut.

Uutislähetyksessä hän oikoi käsityksen, että maahan tietoisesti hankittu vierastyövoima, olisi Saksassa vain käymässä. Tämä on hänen mukaansa täysin vieras ja epärealistinen ajatus.

Viimeisimmät puheenvuorot onkin nyt käyty maahanmuuttajien työllistymiseen liittyvistä ongelmista. Menossa oleva keskustelu on kylläkin tarpeellinen ja ilmaa puhdistava.

Sen sijaan perussuomalaisilta tulee sellaisia päästöjä, että ilma Suomessa vain sakenee. Viimeksi kun keskustelin Olli Immosen kanssa, hän yritti kiven kovaan väittää minulle, että EU:ssa on voimassa kuolemanrangaistus.

Jos tällä tavalla valheita, pelkoa ja vääriä käsityksiä levittämällä aiotaan valmistautua seuraaviin vaaleihin, niin ei ole ihme, jos tulokset ovat, mitä ovat.

Rehellisyys maan perii. Vai periikö?

Saksaa on syksyllä kuohuttanut tuore selvitys, jonka mukaan saksalaiset suhtautuvat epäileväisesti maahanmuuttajiin.

Raportin laatijoiden mukaan äärioikeistolaisia mielipiteitä ei löydy vain yhteiskunnan laidoilta, vaan myös yhteiskunnan ytimestä.

Siitä ja sen kestävyydestä

Voivotus kuuluu kautta koko valtakunnan. Milloin mikäkin kansanryhmä, genre, kolmas sukupuoli tai muu muukalainen ollaan leimaamassa syntipukiksi omaan kurjuuteen ja olemattomuuteen.

Milloin on syy romaneissa, että minun sosiaaliturvani katoaa jollekin maharadzalle Romaniaan. Milloin joku somalialainen on syyllinen siihen, että minun mahdollisuuteni naismaailmassa ovat heikentyneet. Milloin muukalaiset saastuttavat suomalaisen kulttuurin kaikenlaisilla kummallisilla tavoilla eikä kovin jätkä olekaan enää se, joka vetää kaksi koria keppanaa päivässä.

Siinä riittää sovittelemista. Syytökset sinkoilevat ja aina ne ovat muut, jotka saavat aikaan katastrofin, kun oma suksi hyytyy ladulle eikä luista. Hakoja perkele!

Syytä ja syyllistä haetaan ties mistä: feministeistä ja sovinisteista, orgasmista ja sen puutteesta, siitä ja sen kestävyydestä, yksinhuoltajista ja perheistä, yksilöstä ja yhteiskunnasta, pelosta ja pelottomuudesta, arkuudesta ja rohkeudesta, liiasta ja liian vähästä, koirista ja niiden karvoista, sivistyksestä ja sivistyksen puutteesta. Siis ihan mistä muusta tahansa, mutta ei itsestä.

Sukupuolineutraaliin avioliittoon en halua puuttua, koska minusta seksuaalinen suuntautuneisuus on jokaisen oma asia. Kirkkojen käytäntöihin en välitä puuttua, koska en ole jäsen. Mielestäni siviilivihkimisen pitäisi olla riittävä aamen kaikkien osapuolten etujen turvaamiseen.

Paljon jää silti vielä valittamista ja tehtävää. Alijäämäterroristit ovat jo lähtökuopissa. Yksi jos toinenkin esittää leikkauksia, mutta tietysti kohteita etsitään aina muualta. Vahingossakaan kukaan leikkaajista ei kerro, mistä olisi valmis itse luopumaan.

On vain yksi asia, jota ei sovi arvostella ja se on yhteiskunta. Kun yrittää analysoida yhteiskunnan rakenteita ja sen epäoikeudenmukaisuutta, niin jo nousee kymmenen urhoollista todistamaan, että järjestelmässä ei ole mitään vikaa. Jokaisella on samat mahdollisuudet tulla miljonääriksi. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni.

Viimeaikoina on itkuvirttä veisattu niinkin intiimistä asiasta kuin: kuka saa ja kuka ei, vaikka vanha totuus on, että kaikki saavat, mutta kaikki eivät saa kaikilta. Kaikkein surkeimpia ovat tietysti ne, joilta on kyvyn lisäksi kadonnut halutkin. Niille ollaan kiireimmän kaupalla nyt kehittämässä lääkkeitä ja dildoja, joilla tietysti tehdään miljoonia. Sehän onkin sairaus, jos asia ei voisi vähempää kiinnostaa.

Toivottavasti geeniteknologia pian kykenee kloonaamaan jokaiselle samaa tai toista sukupuolta olevan itsen. Ehkä se lopettaisi ruikutuksen.

Miesten ja naisten välillä on tietysti eroja ja suurin ero lienee, että naiset ajattelevat ja tuntevat kokonaisvaltaisemmin. Nainen vaatii lämmetäkseen liruja ja loruja, mutta mies käy kimppuun kuin sika limppuun. Miehellä on itsenäinen etuvekkuli, jota pitäisi jonkun jopa säälistä hoitaa, kerrotaan erilaisilla keskustelupalstoilla. Näitä puutteenalaisia varten vaaditaan jopa ihmiskaupan laillistamista.

Paul Auster kuvailee ilmiötä kirjassaan Matkoja kirjoittajankammiossa näin: ”Katso nyt itseäsi, Sophie sanoo osoittaen herra Blankin tanaan noussutta penistä. Isäntäsi likistelee tissejäni muutaman kerran ja sinä olet heti valmis toimintaan. Unohda koko juttu jäpikäs. Lysti loppui jo.”

"¡El pueblo unido, jamás será vencido!"

Tätä iskulausetta toistettiin maailmalla, kun Chilessä tapahtui vallankaappaus 11.9.1973. Silloin maan demokraattisen kehityksen katkaisi amerikkalaisten hyökkäys: valtaan nostettiin nukkehallitus ja kenraali August Pinochet tunnetuin seurauksin: presidentti Salvador Allende murhattiin, ihmisiä surmattiin, heitä katosi ja heitä lähti pakolaisiksi ympäri maailman. Suomeenkin heitä tuli.

Nyt Chilen kaivosmiesten pelastumista on seurattu ympäri maailman ja tilaisuutta on käytetty hyväksi kertomalla, että pelastusoperaatiot ovat parantaneet vanhoja haavoja. Jo silloin, kun yhtään kaivosmiestä ei vielä nostettu maan pinnalle ylen toimittaja Auli Leskinen raportoi, että nyt sotilasjuntan teot unohtuvat ja kansa yhtenäistyy. Chilen oikeistohallitus käyttää tilaisuutta kasvojen pesuun.

Mutta mitä tapahtuukaan. Tuskin ovat miehet maan pinnalla, kun jo alkavat tutkinnat kaivoksien työturvallisuudesta. Kaivoksen omistaja huutaa apuun valtiota ja syyttää virkamiehiä turvallisuusvalvonnan puutteista.

Vallanpitäjillä on aina ollut suuri tarve, saada yhteiskunta suopeaksi sen toimenpiteille. Sodat syttyvät, koska vallanpitäjät hakevat niistä omaa etuaan. Taisteluissa heitä ei nähdä. Rintamilla aseet kädessä kaatuvat ne, jotka eivät sodista mitään hyödy. Suomessakin puhuttiin talvisodan ihmeestä ja sen eheyttävästä vaikutuksesta. Sotaa käytettiin siis myös sisäpoliittiseen propagandaan.

Siitä huolimatta kansa on yhä alistettu ja pantu palvelemaan vallanpitäjiä. Alamaisilta odotetaan pitkämielisyyttä ja anteeksiantoa, vaikka hallitseva luokka ajattelee vain voittojensa maksimoimista.

Alamaisilta odotetaan isänmaallisuutta yli kaiken, jopa henkensä uhraten, vaikka pääomalla ei ole isänmaata laisinkaan. Pääomaa menee sinne, missä on halvin työvoima ja missä se kykenee maksimoimaan voittonsa jokaisen kvartaalina.

Talvisodan uskottiin parantavan myös kansalaissodan haavat, mutta näin ei ole tapahtunut. Juuri hiljakkoin ilmestyi kirja, jossa kerrotaan tapahtumista Sammatissa. Minun vaarini, Vihtori Lindell, teloitettiin siellä. Häntä oli kiinni otettaessa haavoitettu päähän ja reisiin, mutta tästä huolimatta hänet talutettiin kotipihalleen kolmen pienen lapsen ja vaimon eteen verissä päin. Yksi saattajista sanoi: ”Katto nyt Iitu Vihtoriis. Nyt sää näät sen viimesen kerran.” Vaarini ainoa rikos oli ollut kuuluminen työväenyhdistykseen.

Sammatissa keskitysleiri oli Myllykylän Ylitalossa ja juuri ilmestyneen kirjan mukaan vaariani hoidettiin siellä, ennen kuin vangit marssitettiin maantietä yli kymmenen kilometrin matka teloituspakalle Nummelle, missä vasta miehet ammuttiin ja sotkettiin turvesuohon. Yksi vangeista oli haudattu elävänä Ylitalon hiekkakuoppaan. Omaisten pyynnöistä huolimatta vainajia ei annettu siirtää kirkkomaalle, vaan heidät haudattiin metsäkummulle Tavolaan. Silti Sammatin kirkkomaallekin jäi vielä haudattavaksi pitkä rivi. Sammatissa väkilukuun verrattuna tapettiin valkoisessa terrorissa ihmisiä enemmän kuin lähes koko muussa Suomessa.

Millaista sitten oli tuo annettu hoito. Ylitalossa piikana ollut nainen kutsui minut kerran luokseen ja kertoi kuinka vankeja pidettiin Ylitalon navetassa, mistä yksi onnistui karkaamaan paskaluukusta. Aina välillä vangit tuotiin tupaan, missä kiinniottajat kiduttivat, hakkasivat, pilkkasivat ja sylkivät vankien päälle. Heitä uhkailtiin ja pidettiin vailla ruokaa ja juomaa.

Ja mikä pahinta: He tiesivät, että heidät tullaan tappamaan.

Lisää aiheesta

Kokoomuksen nerokkain strategia

Kokoomusta voidaan kehua kaikkein nerokkaimmasta strategiasta, joka sekin lienee Bobilta.

Kokoomus voi rauhassa esittämää porvarillista ja sosiaalista korvapuoluetta:

Kun vihreät hoitavat sen puisto-osaston ja ympäristöasiat.

Kun kristilliset muistuttavat kodista, uskonnosta ja isänmaasta.

Kun perussuomalaiset populismillaan keräävät kaikki irtoäänet niin oikealta kuin vasemmaltakin.

Kun RKP huolehtii kaksikielisyyden säilymisestä ja maahanmuuttopolitiikasta.

Kun kepulaiset huolehtivat suurmaatalouden tukiaisista.

Näin kokoomus itse saa keskittyä tärkeimpään: suurpäoman etujen ajamiseen ja Suomen Natoon viemiseen.

Tässä on se taantumuksellinen oikeistorintama, jonka haasteeseen vasemmiston on kyettävä vastaamaan.

Haloo! Onko siellä ketään?

Äärikonservatismi = äärioikeisto

Eilen illalla Ylen uutiset teki uuden linjauksen tulevista vaaleista, jotka käydään liberaalien ja konservatiivien välillä. Kovin suurta eroa tällä vedenjakajalla ei saada aikaan, sillä yhtäkaikki kysymys on edelleen porvareista. Konservatiivit kuuluvat oikeistoon ja liberaalit enemmän keskustan suuntaan. Eikä tässä nyt puhuta istumapaikoista eduskunnassa. Vasemmiston tämä jaottelu pudotti kartalta kokonaan.

Uuden linjauksen mukaan perussuomalaiset ovat äärikonservatiiveja, mikä merkitsee samaa kuin äärioikeisto.

Äärikonservatiivit tai äärioikeisto, miten vain, eivät kuulu mihinkään suvaitsevaistoon missään asiassa. Äärioikeisto haluaa kitkeä kaiken erilaisen, se haluaa itse määritellä, mikä on sopivaa ja mikä ei: ”Sanotaan, että perussuomalaiset haikailevat menneeseen. Perussuomalaisuus kuitenkin pyrkii palauttamaan Suomeen oikeanlaisen, arvopohjaisen poliittisen demokratian.” Näin kirjoittaa Tomi Juhani Antila Aamulehden blogisivustolla:

Enempää ei tarvitse sanoa. Siinä se on sanottu: oikeanlainen, arvopohjainen poliittinen demokratia. He tietävät totaalisti, mikä on oikeanlaista arvopohjaista demokratiaa. Siihen eivät ainakaan kuulu romanit, maahanmuuttajat, seksuaaliset vähemmistöt, työttömät, syrjäytetyt, kommunistit tai islaminuskoiset eikä pakkoruotsi.

Oikeanlainen, arvopohjainen demokratia on määritelmä porvarilliselle äärioikeistolle, joka hyväksyy sodat, ihmisten alistamisen, nälän ja riiston. Se hyväksyy toisenlaisen pakottamisen kuin pakkoruotsi. Se haluaa lähettää ihmiset köyhyyteen ja kurjuuteen. Se haluaa pidentää työpäivää, alentaa palkkoja ja korottaa eläkeikää.

Äärioikeistolaista äärikonservatiivista liikettä Amerikassa edustaa nk. teekutsuliike, joka haluaisi hävittää yhteiskunnasta sekä verot, että kaiken sosiaalisen. He vihaavat järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja olisivat valmiita ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. Heiltä ei heru solidaarisuutta yhteiskunnan vähäosaisille kuin korkeintaan jonkin mielivaltaisen hyväntekeväisyyden verran.

Kuitenkin on niin, että jos yhteiskunta hävitetään, on seurauksena kaaos ja kaikkien sota kaikkia vastaan. Ja jokainen tietää miten heikoille ja puolustuskyvyttömille siinä sodassa käy.

Eilen katsoin Oprah-show´n, missä esiteltiin naisia eri puolilta maailmaa. Tutustuessaan tanskalaisiin Oprah äimisteli, miten voi olla mahdollista, että tanskalaiset suostuvat maksamaan jopa 50-60 prosenttia tuloistaan veroina. Ja sitäkin hän ihmetteli, että Tanskassa ei ole kodittomia eikä kerjäläisiä ja että kaikilla on terveydenhuolto ja koulutus - jopa lähes ilmainen.

Naiset vastasivat, että he maksavat mielellään siitä, että asiat ovat kunnossa, että lapset ja vanhukset hoidetaan ja kaikille annetaan mahdollisimman hyvä koulutus. Työttömille maksetaan kohtuullista korvausta neljä vuotta ja valtio auttaa uuden työpaikan löytämisessä. Heille tärkeintä ei ole kuluttaminen, vaan hyvä elämä. Tärkeämpää kuin shoppailu on yhdessäolo perheen ja läheisten kanssa, mikä tietysti edellyttää sitä, että kotona ollaan eikä tehdä pitkiä työpäiviä.

Suurin ihmetyksen aihe Oprahille oli kuitenkin se, että lapset voivat nukkua ulkona ilman aikuisten kokoaikaista läsnäoloa. Niinpä! Sitä ei amerikkalainen tietenkään voi käsittää.

Ohjelmansa lopuksi Oprah vielä kysyi naisilta: ”Mutta eikö tuo, miten asiat Tanskassa ovat, ole sosialismia?” Ja naiset vastasivat: "Se voi teidän mielestänne olla sosialismina, mutta me pidämme sitä sivistyksenä."