Hurraa! Se on löytynyt.

Jos työ herkkua olisi, niin herrat sen tekisivät, oli tapana sanoa silloin, kun minä olin uusi.

Vielä varhemmin ihmiskunnan suurin herra pani synnin palkaksi työn. Otsasi hiessä tulee sinun leipäsi syömään, tämä oli sanoma orjille. Herrojahan tämä ei ole koskaan koskenut. Muut ovat saaneet raataa heidän eväittensä eteen senkin edestä.

Muistelen jostain lukeneeni, että ihmiskunnan alkuaikoina, kun heimot kulkivat yhdessä yhteisiä maita ja mantuja, piti elannon eteen tehdä työtä noin neljä tuntia vuorokaudessa ja sen jälkeen tanssittiin ja laulettiin.

Kun yksi ihminen alkoi saada aikaan enemmän kuin mitä tarvitsi, tuli mahdolliseksi riisto. Naapuri saattoi ottaa ylimääräisen ja ryhtyä itse kissan päiville. Näin kehitys kehittyi. Yhä suuremmat orjalaumat raatoivat herrojensa eteen. Järjestelmän nimi vain vaihteli orjuudesta markkinatalouteen tuhatvuotisissa valtakunnissa.

Koneitten ilmaantumisen jälkeen osa porukasta joutui sivuun tuotannosta ja osa sai raataa senkin edestä. Mutta tuotantosuhteet eivät muuttuneet miksikään. Aina joku omisti romut ja roinat, maat ja sen rikkaudet ja sotilaat ja poliisit vahtivat järjestyksen säilymistä.

Maaseudulta väki siirtyi vähitellen kaupunkeihin. Näin tapahtuu edelleen. Ja kohta koko maanpiiri tuottaa ruokaa, juomaa, suojaa ja bensiiniä.

Vuonna 2008 ilmestyi kirja Vasemmisto etsii työtä. Kirjan arvostelussa (Niin&Näin 1/2009) Kaisa Luoma kirjoittaa: ”Kun ajattelu, kieli ja kommunikaatiokyky ovat nousseet keskeisiksi tuotannontekijöiksi, on suorastaan mahdotonta elää olematta tuottava. Ihmisen lajityypillinen perustoimeliaisuus muuttuu yhteiskunnalliseksi tuotannoksi, vaikka hän jättäytyisikin palkkatyön ulkopuolelle. Tällaiset argumentaatiot epäilyttävät. Mistä kumpuaa tämä vimma torjua jo se silkka teoreettinen mahdollisuus, että joidenkin ihmisten olemassaolo voisi olla aidosti passiivista ja tuottamatonta?” Sitä sopiikin ihmetellä. Kenen työllä luotaisiin perustulo, joka maksettaisiin kaikille eikä siis sosiaalisin perustein?

Jo nyt maailma kantaa harteillaan tuottamatonta eliittiä, jonka mieleen ei tule edes kyseenalaistaa omia etuoikeuksiaan. Parhaillaan suorastaan vaaditaan tuottavuuden lisäämisen nimissä riistämään entistä enemmän samojen raatajien selkänahasta. Köyhyys kelpaa jaettavaksi. Rikkaita näissä talkoissa ei nähdä.

Työtätekevien ihmisten työllä ja perimysjärjestelmissä luodut omaisuudet ovat maailmanmitassa jo kasaantuneet niin, että 10 prosenttia maailman väestöstä omistaa 90 prosenttia ja tästäkin joukosta erottuu vielä terävämpi kärki siten, että 2 prosenttia omistaa puolet.

Työ ei siis ole kadonnut mihinkään. Työn luonne on saattanut muuttua, mutta tuotantosuhteet, riisto ja toisten ihmisten alistaminen ovat samat kuin kautta aikojen. Tässä on ongelma. Ei voida loputtomasti ajatella, että vain osa joukosta raataa ja osa lepää laakereilla. Yhä edelleen vasemmiston pitäisi esittää vaatimus työajan lyhentämisestä ja työn jakamisesta.

Ja jos Vasemmistolta on ollut kateissa työ, niin onneksi sentään on nyt löytynyt työläinen:

Äärikonservatismi = äärioikeisto

Eilen illalla Ylen uutiset teki uuden linjauksen tulevista vaaleista, jotka käydään liberaalien ja konservatiivien välillä. Kovin suurta eroa tällä vedenjakajalla ei saada aikaan, sillä yhtäkaikki kysymys on edelleen porvareista. Konservatiivit kuuluvat oikeistoon ja liberaalit enemmän keskustan suuntaan. Eikä tässä nyt puhuta istumapaikoista eduskunnassa. Vasemmiston tämä jaottelu pudotti kartalta kokonaan.

Uuden linjauksen mukaan perussuomalaiset ovat äärikonservatiiveja, mikä merkitsee samaa kuin äärioikeisto.

Äärikonservatiivit tai äärioikeisto, miten vain, eivät kuulu mihinkään suvaitsevaistoon missään asiassa. Äärioikeisto haluaa kitkeä kaiken erilaisen, se haluaa itse määritellä, mikä on sopivaa ja mikä ei: ”Sanotaan, että perussuomalaiset haikailevat menneeseen. Perussuomalaisuus kuitenkin pyrkii palauttamaan Suomeen oikeanlaisen, arvopohjaisen poliittisen demokratian.” Näin kirjoittaa Tomi Juhani Antila Aamulehden blogisivustolla:

Enempää ei tarvitse sanoa. Siinä se on sanottu: oikeanlainen, arvopohjainen poliittinen demokratia. He tietävät totaalisti, mikä on oikeanlaista arvopohjaista demokratiaa. Siihen eivät ainakaan kuulu romanit, maahanmuuttajat, seksuaaliset vähemmistöt, työttömät, syrjäytetyt, kommunistit tai islaminuskoiset eikä pakkoruotsi.

Oikeanlainen, arvopohjainen demokratia on määritelmä porvarilliselle äärioikeistolle, joka hyväksyy sodat, ihmisten alistamisen, nälän ja riiston. Se hyväksyy toisenlaisen pakottamisen kuin pakkoruotsi. Se haluaa lähettää ihmiset köyhyyteen ja kurjuuteen. Se haluaa pidentää työpäivää, alentaa palkkoja ja korottaa eläkeikää.

Äärioikeistolaista äärikonservatiivista liikettä Amerikassa edustaa nk. teekutsuliike, joka haluaisi hävittää yhteiskunnasta sekä verot, että kaiken sosiaalisen. He vihaavat järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja olisivat valmiita ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. Heiltä ei heru solidaarisuutta yhteiskunnan vähäosaisille kuin korkeintaan jonkin mielivaltaisen hyväntekeväisyyden verran.

Kuitenkin on niin, että jos yhteiskunta hävitetään, on seurauksena kaaos ja kaikkien sota kaikkia vastaan. Ja jokainen tietää miten heikoille ja puolustuskyvyttömille siinä sodassa käy.

Eilen katsoin Oprah-show´n, missä esiteltiin naisia eri puolilta maailmaa. Tutustuessaan tanskalaisiin Oprah äimisteli, miten voi olla mahdollista, että tanskalaiset suostuvat maksamaan jopa 50-60 prosenttia tuloistaan veroina. Ja sitäkin hän ihmetteli, että Tanskassa ei ole kodittomia eikä kerjäläisiä ja että kaikilla on terveydenhuolto ja koulutus - jopa lähes ilmainen.

Naiset vastasivat, että he maksavat mielellään siitä, että asiat ovat kunnossa, että lapset ja vanhukset hoidetaan ja kaikille annetaan mahdollisimman hyvä koulutus. Työttömille maksetaan kohtuullista korvausta neljä vuotta ja valtio auttaa uuden työpaikan löytämisessä. Heille tärkeintä ei ole kuluttaminen, vaan hyvä elämä. Tärkeämpää kuin shoppailu on yhdessäolo perheen ja läheisten kanssa, mikä tietysti edellyttää sitä, että kotona ollaan eikä tehdä pitkiä työpäiviä.

Suurin ihmetyksen aihe Oprahille oli kuitenkin se, että lapset voivat nukkua ulkona ilman aikuisten kokoaikaista läsnäoloa. Niinpä! Sitä ei amerikkalainen tietenkään voi käsittää.

Ohjelmansa lopuksi Oprah vielä kysyi naisilta: ”Mutta eikö tuo, miten asiat Tanskassa ovat, ole sosialismia?” Ja naiset vastasivat: "Se voi teidän mielestänne olla sosialismina, mutta me pidämme sitä sivistyksenä."