Muistakaa seisottaa

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Tämä on terveellistä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen palkalliset istujat ovat nyt keksineet tehdä itsestään tarpeellisia valmistelemalla ohjeistusta, jolla rajoitetaan ihmisten istumista ja makaamista. Nämä viranomaiset ovat nimittäin tulleet tutkimuksia istuessaan sellaiseen tulokseen, että suomalaiset istuvat ja makaavat kokonaista yhdeksän, sanoo 9 tuntia, valveillaoloajastaan. Tämän kertoi kuvallinen taluttaja tavallisista kuluttajista radiossa seisten tänään iltapäivällä.

Aika ajoin meille kerrotaan, että tietokoneella istuminen aiheuttaa kuolemia. En ole seurannut liittykö tämä pelote mitenkään erityisesti kriisiaikoihin, mutta samainen toimittaja taisi sanoa, että ohjelmassa seuraa kohta haastattelu, jossa kerrotaan kaikki, mitä kuulijan kannattaa tietää Venäjän asettamista uusista pakotteista. ”Kannattaa tietää”, hauskasti sanottu. Ylen Ajantasassa ollaan ilmeisesti hyvinkin vakuuttuneita siitä, mitä tavalliselle kuluttajalle kuvallisen taluttajan kannattaa kertoa.

Mitä taas siihen istumiseen tulee, niin länsisaksalaisessa Hör zu -lehdessä oli 70-luvulla artikkeli, jossa kerrottiin, että ihmisen ikä suorastaan pitenee, jos hän suorittaa kaiken sen, minkä ennen on tehnyt seisten, istuen ja kaiken istumatyön maaten.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija kertoi myös, että uuteen tutkimukseen nojautuen, voitaisiin järjestää esimerkiksi konsertteja, joita kuunneltaisiin seisten. Sellaisesta ideasta voitaisiin kehitellä kuulemma Suomelle ihan uusi vientituote kansainvälisille markkinoille.

Kukapa näistä selvän ottaa, mutta jos nyt on tultu siihen tulokseen, että istuminen ja makaaminen on pahasta, niin ehkä kannattaisi maata seisten. Sänkyteollisuus saisi mukavan piristysruiskeen, jos nyt alettaisiin valmistaa sänkyjä, joissa voisi nukkua seisten liinoihin sidottuna.

Vaan kannattaako sitä kuolemaa sittenkään koko aikaa miettiä. Viimeisimmässä Niin&Näin lehdessä oli erinomainen artikkeli, josta poimin tämän viisauden: ”Ikääntyneille Naisanakoreetti vastaa ensiksi kysymykseen siitä, missä iässä kuoleminen on tuskaisinta. Hänen vastauksensa on keskinen ikä, koska silloin ihmiskeho on valmis ja luja, täysin maustunut, joten kuolemalla on kova työ saada se kumoon. Tarkkana kuitenkin on oltava, sillä ruumiin huolimaton käsittely avustaa kuolemaa. Antautumisen vastustajalle on kova pala hyväksyä Naisanakoreetin kehotus, että on pikkuhiljaa lakattava hupsuttelemasta. Mutta, hän lohduttaa, mieli ei välttämättä virity ruumiin mukana. On vain huolellisesti luovuttava murheista, kipeistä töistä, raskaista matkoista, pitkistä puheista, turhanpuhujien kuuntelemisesta ja kovista sohvista.”

(Lähde: Marjo Kaartinen, Antautuneista, keskitien kulkijoista, Niin&Näin, nro 81 kesä 2/2014, s. 80.)

Pommeja saa pudottaa, mutta niiden kylkeen ei saa kirjoittaa: vittu

Tämä repliikki on Francis Ford Coppolan elokuvasta Ilmestyskirja. Nyt. Yksi parhaita elokuvia, joita on koskaan tehty. Katselin sen juuri äsken pojanpoikani kanssa ja hän oli samaa mieltä.

Samaa asiaa pohtii Katri Vala otsikolla ”Siveellisyysviikon johdosta” nimimerkillä Pecka Tulenkantajan numerossa 44 vuonna 1933:

”Se eetillisyys, jota kristityt maat muka seuraavat, on Natsarealaisen opissa. – Tätä etiikkaa opetetaan kuitenkin aivan hämmästyttävän ristiriitaisesti. Niinpä opetetaan meille viidettä käskyä: älä tapa, johon Kristuksen mukaan sisältyy jo: älä vihaa siten, että murha on rikos, yksityisestä murhasta seuraa ankara rangaistus. Mutta samaan aikaan harjoittelevat tuhannet ja miljoonat nuoret miehet taiteen kaikkien sääntöjen mukaista ihmisen tappamista ja tätä pidetään korkeana kansalaisvelvollisuutena, siitä kieltäytyjä joutuu pilkan ja halveksunnan kohteeksi ja joutuu rangaistuksi, sodan aikana kuolemalla. Tämä saa aikaan salaisen repivän ristiriidan ja hämmingin omantunnon kanssa. Kuinka kansoja voitaisiin kasvattaa pois yksityisistä murhista niin kauan kuin niiden taito sotien joukkomurhassa on niin kunnioitettu! – Tällainen kaksinaismoraali, niin kauneihin sanoihin kuin se verhoutuukin, on syvästi moraaliton.

Toinen suuri moraalittomuus on – yksityisomaisuus. Tiedättehän, että maailmassa on verrattain vähän niitä, jotka omistavat tämän maapallon. Kuitenkin, onhan mieletöntä ajatella, että multa, metsät, kosket, ihmisaivojen suuret keksinnöt ja käsien työn tulokset olisivat tarkoitetut vain pienen osan hyödyksi. Omaisuus on varkautta, sanoi Proudhon, ja Shaw lisää: se on ainoa täydellinen totuus, mikä siitä asiasta on sanottu. – Tiedämme esim., että tehtaanjohtajalla on 250 000 markan vuositulot, suurituloisempiakin on, mutta hänen 100:lla työmiehellään on keskimäärin 12.000 mk:n vuositulot. Tekeekö tuo johtaja siis 20 kertaa enemmän työtä kuin hänen työmiehensä? Mahdotonta. Hänen työnsä on kyllä vaativampaa, mutta eikö hänelle riitä työnilo, tyydytys siitä, että hänet on katsottu johtamiseen päteväksi, miksi hänelle tuo suhteeton rahakorvaus, joka on ”varastettu” kaikilta noilta sadalta mieheltä, eikä ainoastaan heiltä, vaan niiltä, jotka hänen saaliinhimonsa tähden jäävät ulkopuolelle työttöminä. Vielä rikollisempi on työtätekemätön koroilla ja osingoilla eläjä.”

”Eivät köyhät anasta, eivätkä julista sotia. Enkä ymmärrä sellaisen papin omaatuntoa, joka kahden, vaimonsa kanssa asuu yhdeksän huoneen pappilassa, kun hänen seurakuntalaisissaan on 9:n hengen perheitä yhdessä ainoassa huoneessa. Luulenpa, että ”kristitty” maailma tarjoaisi Kristukselle erinäisiä yllätyksiä. Hänen ”palvelijallansa” ei ole moitteen sanaa rikkaalle riistäjälle, mutta puhuu kyllä kovia sanoja köyhien kerrosten synneistä ja rikollisuudesta.

Kun koko yhteiskuntajärjestys perustuu tällaisiin suuriin siveettömyyksiin, mitä sitten auttaa korjata pieniä paheita. Mutta kamelit niellään, hyttyset kuurnitaan.”

Mikä tässä maailmassa nyt olisi muuttunut Katri Valan kuvailemaan yhteiskuntaan 30-luvulla. Eipä paljon mikään. Suhteellisesti ottaen joidenkin ihmisten elämä on parantunut, mutta suhteet ovat edelleen samat. Samanlainen kehitys on parhaillaan menossa, vaikka osa ihmisistä asuukin nyt vähän väljemmin. Silti rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Sotaan tunnutaan nytkin koko ajan valmistauduttavan ja sotia käydään koko ajan.

Jos joku haluaa ulos tästä valheellisesta maailmasta, se ei enää onnistu. Omavaraistaloutta ei voi pyörittää teiden varsilla.

Lähde: Katri Vala, Suorasanaista 30-luvulta ja luvusta. Kansankulttuuri Oy 1981.