Kuva: Kaija Olin-Arvola: Tämä on terveellistä.
Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen palkalliset istujat ovat nyt keksineet tehdä itsestään
tarpeellisia valmistelemalla ohjeistusta, jolla rajoitetaan ihmisten istumista
ja makaamista. Nämä viranomaiset ovat nimittäin tulleet tutkimuksia istuessaan
sellaiseen tulokseen, että suomalaiset istuvat ja makaavat kokonaista yhdeksän,
sanoo 9 tuntia, valveillaoloajastaan. Tämän kertoi kuvallinen taluttaja tavallisista
kuluttajista radiossa seisten tänään iltapäivällä.
Aika ajoin
meille kerrotaan, että tietokoneella istuminen aiheuttaa kuolemia. En ole
seurannut liittykö tämä pelote mitenkään erityisesti kriisiaikoihin, mutta
samainen toimittaja taisi sanoa, että ohjelmassa seuraa kohta haastattelu,
jossa kerrotaan kaikki, mitä kuulijan kannattaa tietää Venäjän asettamista uusista
pakotteista. ”Kannattaa tietää”, hauskasti sanottu. Ylen Ajantasassa ollaan ilmeisesti
hyvinkin vakuuttuneita siitä, mitä tavalliselle kuluttajalle kuvallisen
taluttajan kannattaa kertoa.
Mitä taas
siihen istumiseen tulee, niin länsisaksalaisessa Hör zu -lehdessä oli 70-luvulla
artikkeli, jossa kerrottiin, että ihmisen ikä suorastaan pitenee, jos hän
suorittaa kaiken sen, minkä ennen on tehnyt seisten, istuen ja kaiken
istumatyön maaten.
Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen tutkija kertoi myös, että uuteen tutkimukseen nojautuen,
voitaisiin järjestää esimerkiksi konsertteja, joita kuunneltaisiin seisten.
Sellaisesta ideasta voitaisiin kehitellä kuulemma Suomelle ihan uusi
vientituote kansainvälisille markkinoille.
Kukapa näistä
selvän ottaa, mutta jos nyt on tultu siihen tulokseen, että istuminen ja
makaaminen on pahasta, niin ehkä kannattaisi maata seisten. Sänkyteollisuus
saisi mukavan piristysruiskeen, jos nyt alettaisiin valmistaa sänkyjä, joissa
voisi nukkua seisten liinoihin sidottuna.
Vaan
kannattaako sitä kuolemaa sittenkään koko aikaa miettiä. Viimeisimmässä
Niin&Näin lehdessä oli erinomainen artikkeli, josta poimin tämän viisauden:
”Ikääntyneille Naisanakoreetti vastaa ensiksi kysymykseen siitä, missä iässä
kuoleminen on tuskaisinta. Hänen vastauksensa on keskinen ikä, koska silloin
ihmiskeho on valmis ja luja, täysin maustunut, joten kuolemalla on kova työ saada se kumoon. Tarkkana
kuitenkin on oltava, sillä ruumiin huolimaton käsittely avustaa kuolemaa.
Antautumisen vastustajalle on kova pala hyväksyä Naisanakoreetin kehotus, että
on pikkuhiljaa lakattava hupsuttelemasta. Mutta, hän lohduttaa, mieli ei
välttämättä virity ruumiin mukana. On vain huolellisesti luovuttava murheista,
kipeistä töistä, raskaista matkoista, pitkistä puheista, turhanpuhujien
kuuntelemisesta ja kovista sohvista.”
(Lähde: Marjo Kaartinen, Antautuneista, keskitien kulkijoista, Niin&Näin, nro 81 kesä 2/2014, s. 80.)
