Jo vuosia sitten Veli-Pekka Koljonen herätti hälyn kirjoittaessaan Ilta-Sanomien kolumnissaan eutanasiasta lopullisena ratkaisuna, joka tulee viidentoista vuoden kuluttua. Tuosta on tainnut juuri ja juurii kulua se ennustettu 15 vuotta.
Tampereella esitetään tällaista listaa kaupungin hoito- ja vanhustenpalveluita käyttäville:
”Seuraavat valitsemani kohdat ilmaisevat tahtoni:
1. Jos sairauteni pahentuessa hoitoa ei ole, haluan tulla hoidetuksi siinä paikassa (vanhainkoti, palvelutalo, koti), missä olen elänyt edeltävät kuukaudet.
2. Minua ei saa elvyttää, mikäli se lääketieteellisesti arvioiden ei saa aikaan elämänlaadun ja toimintakyvyn palaamista ennalleen.
3. Jos etenevä sairaus aiheuttaa nielemisen heikkenemisen niin, että ravinnon ja nesteen saantini on riittämätöntä, ei minua tule hoitaa nesteyttämällä suonensisäisesti tai ravitsemalla nenämahaletkun kautta. Väliaikaista nesteytystä (3-5 vrk) voidaan silti koittaa äkillisen sairastumisen oireiden hoitamiseksi.
4. Minulle on annettava riittävä oireenmukainen hoito (esimerkiksi kipulääkitys) riippumatta sen vaikutuksesta elinaikani pituuteen.
5. Vaikka sairauteni aiheuttaisi suurentuneen riskin kaatumiselle, esimerkiksi sekavuuden vuoksi, ei liikkumista rajoittavia apuvälineitä tule käyttää. Hyväksyn kaatumisen aiheuttaman suurentuneen riskin esimerkiksi lonkkamurtuman syntyyn ja kannan tästä valinnasta itse vastuun.”
Nimi vaan paperiin, kyllä hoitajat hoitaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti