"Kuka on demokratia ja onko se kotona?

Piipahdin Saksassa ja Keski-Euroopassa ja tulin siihen tulokseen, että kovasti ovat maat muuttuneet viimeksi kuluneiden vuosien aikana.

Italiassa on ennenkin ollut kaikenlaisia tiemaksuja ja nyt niitä on entistä enemmän. Saksan teillä saa vielä vapaasti liikkua. Sveitsi vaatii vinjetin, joka maksaa 40 euroa vuodessa ja Itävalta kauppaa vähimmillään viikon vinjettiä kahdeksan euron hinnalla.

Saksa on Keski-Euroopan maista ehdottomasti edullisin. Rapeakuorisen ja vastapaistetun sämpylän saa 15 centillä ja jogurtin kymmenellä. Ranskassa on kallista ja Sveitsissä samoin. Kaikkien edelle nousee kuitenkin Suomi, siis kalleudessa. Tarjonta on olematonta ja siten myös kilpailu, jota käytännössä ei ole. Suomalaiset vimpulat ja jumpulat, joita leivän nimellä kalliilla myydään, varmaan palautettaisiin muualla saman tien kauppaan.

Lähiruokaa kannatetaan Saksassakin, mutta tutkimus osoittaa, että vain 10 prosenttia luvatusta on todella lähellä tuotettua. Luonnonmukaisesta ituviljelmästä lähtenyt bakteerimyrkytys herätti monet huomaamaan hengenvaaralliset puutteet, jotka myös luomu voi saada aikaan.

Harmaa talous kiusaa myös Saksaa. Koko Euroopassa ylläpidetään myyttiä, että maahanmuuttajia tarvitaan tekemään paskaduuneja, jotka eivät paikallisille kelpaa. Tosiasia on kuitenkin, että ulkomaisen työvoiman halpuus ja työehtojen polkeminen ovat todellisia syitä siirtotyöläisten suosimiseen niin meillä kuin muualla.

Käsityön arvostus on selvästi heikentynyt kaikissa maissa. Käsityömyymälöitä ei juuri enää ole. Schwarzwaldissa käkikellokauppojakin oli enää muutamia entisten kymmenien asemesta. Halpatyömaissa tuotettuja koruja kaupattiin kaikkialla.

Kaupan yksipuolistuminen näkyy tarjonnassa: Kaikkialla samat tavarat ja samat elintarvikkeet. Ylikansallisten firmojen logot ovat hallitsevia ja niiden liput liehuvat joka paikassa ja kaikissa maissa. Belgia ja Hollanti ovat niin täynnä kaikkialla laiduntavaa karjaa, ettei ole syytä epäillä lihojen alkuperää. Muualla homma ei tunnu kannattavan samassa määrin. Yleiskatsaus osoittaa, missä EU-tukiaisia eniten osataan käyttää.

Demokratiasta puhutaan, mutta käytännössä sitä ei ole. Minusta demokratiaksi ei riitä äänioikeus. Pikemminkin voidaan kysyä ”kuka on demokratia ja onko se kotona”. Demokratiaa on ihmisten vapaa liikkuvuus ilman ylimääräisiä maksuja, jotka niittaavat köyhän paikoilleen. Demokratiaa ovat kunnolliset työolot ja niiden noudattaminen. Demokratiaa on turvattu lapsuus, aikuisuus ja vanhuus, turvattu terveydenhuolto ja koulutus. Demokratiaa on mielipiteiden vapaus, ilman että toisinajattelijoita rankaistaan ja kohdellaan kaltoin.

Niin kauan kuin vallalla on ajattelu: vaalit on käyty ja nyt pulinat pois, jää leivästä vain reikä leipojan käteen. Eivät manipuloidut ja rahalla käydyt vaalit ole mikään demokratian mitta. Demokratia koskettaa meitä jokaista. Ja jokainen meistä on se demokratian kantaja. Demokratiaa joko on tai ei ole.

Nykykäsitys determinismeineen halveksii ihmistä ja se halveksii demokratiaa.

Saksasta kertoo vielä tämäkin esimerkki: Eräillä alueilla kouluissa on alettu jakaa oppilaita kahteen kastiin käytettävissä olevien vessojen mukaan. Ne joilla on varaa maksaa, saavat puhtaammat vessat, laadukkaamman vessapaperin ja vielä deodorantti-suihkauksen kaupan päälle. Kehityksen suunta on tämä.