Tontut ovat jo hiipineet nurkissa monta aikaa. Saa saapua joulu juhlista jaloin eikä tarvitse kontata lumessa, jota onkin nyt paljon, koska kasvihuoneilmiö.
Huoltoasemalta olemme jo hyvissä ajoin hankkineet havumetsäntuoksuisen Wunderbaumin ja ripustaneet sen pirtin kattoon. Joulukukaksi olemme valinneet puisen tulppaanin, joka kestää isältä pojalle, kun sen välillä puhdistaa ja pyyhkii siitä pölyt.
Kaappeja emme tietenkään siivoa, koska emme aio viettää joulua komeroissa. Sohvan alle viskaamme Toluun kastetun rätin.
Jouluateriaksi olemme valmistaneet suomalaisista luomulähikikherneistä suuren kulhollisen hummusta, jota ei tarvitse lämmittää, koska pidämme sähköhellaa perkeleen keksintönä, koska kasvihuoneilmiö. Kiljua on pantu saavillinen.
Koska haluamme noudattaa joulun pakanallisia perinteitä eikä olkia ole kuin valtavissa, jäätyneissä lehmänmunissa, revimme vanhoista sanomalehdistä suikaleita pitkin permantoja. Niissä on hauska kieriskellä ja painia joulun aikaan hummusta syöden ja kiljua juoden.
Lahjaksi annamme vain lämmintä kättä, koska kasvihuoneilmiö. Lämmintä kättä voi antaa miten paljon tahansa eikä se koskaan lopu. Se on ehtymätön luonnonvara paitsi sitten tietysti, kun se kylmenee. Siis käsi. Onneksi tilalle on tulossa uusia. Ei tosin meille.
Kynttilöitä emme polta, sillä saimme juuri tietää saksalaistutkimuksesta, jonka mukaan ihminen saa palavasta kynttilästä enemmän myrkkyjä kuin teollisen ruuan lisäaineista yhteensä. Neljänkymmenen watin hehkulamppuja kyllä poltamme, koska ne loistavat ja lämmittävät. Ja jotta kylmä pysyisi loitolla, leikimme myös paljon iloista tonttuleikkiä: tip-tap-tip-tap-tipe-tipe-tip-tap. Ja sama alusta.
Joulun traditioon meillä kuuluu olennaisena osana elokuva Hohto. Se, jossa Jack Nicolson ajaa kirveellä uhaten perhettään takaa lumisessa labyrintissa ja perheen poika hokee: Ahrum, Ahrum, Ahrum. Tähän hiljennymme.
Joulupäivän aamuna laulamme joululaulun: Joulupuu on rakennettu, poliisi on ovella, joulupukki hirtettynä roikkuu kuusen oksalla. Jouluaterialle syömme lisää hummusta ja ryystämme kiljua.
Tapaninpäivänä ajelemme ympäri taloa potkukelkalla. Minä istun ja hän työntää. Hän istuu ja minä en työnnä. En yksinkertaisesti jaksa.
Niin joulu onkin jo ohi ja arki palaa sanomattoman kirkkaalla liekillä. Onneksi.
Sitä ennen toivotamme kaikille maailman ihmisille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti